Lapset, Varhaiskasvatus
Maailman tärkein työ – pedagogisia havaintoja varhaiskasvatuksesta
Varhaiskasvatuksen opettaja Netta Viuhko, Äppelgårdenin päiväkodin Omenat-ryhmästä kertoo tekevänsä maailman tärkeintä työtä. Tästä kiinnostuneena kävin vierailemassa lapsiryhmässä ja keskustelemassa Netan kanssa, miten Omenat-ryhmässä pedagogiikkaa toteutetaan ja miten rakennetaan lapselle hyvää varhaiskasvatuspäivää.
Omenat-ryhmä on ns. sisarusryhmä, jossa lasten ikäjakauma on 1–5 vuotta. Ryhmässä työskentelee varhaiskasvatuksen opettaja ja kaksi lastenhoitajaa. Toiminnan suunnittelussa käytetään apuna vuosiympyrää, joka tukee työtä ja pitää huolta siitä, että kaikki varhaiskasvatussuunnitelman mukaiset oppimisen alueet tulee käydyksi läpi. Ryhmää jaetaan pienryhmiin ikätason ja taitotason mukaan, jotta kaikki lapset saavat edetä omassa tahdissaan. Lapset osallistuvat toiminnan arviointiin arviointitaulun avulla, jota käytetään lähes päivittäin. Siinä pienimmätkin oppivat kuvien avulla kertomaan, mitkä asiat päiväkodissa ovat mukavia tai helppoja ja mitkä vaikeita tai tylsiä.
Leikki opettaa monella tasolla
Omenat – ryhmässä korostetaan leikin tärkeyttä. Lasten leikkejä tuetaan aktiivisesti pitämällä viikoittain tuetun leikin hetkiä, jolloin aikuiset ovat mukana leikissä ja aktiivisesti rikastuttavat sekä kehittävät yhdessä lasten kanssa leikki-ideoita. Näin hyvä leikki pääsee alkuun ja siihen saadaan jatkumoa. Netta korostaakin, että leikeissä kehittyvät kieli, sosiaaliset taidot ja vuorovaikutustaidot. Lasten leikeistä kasvattajat saavat myös paljon tietoa lasten ajatuksista, taidoista ja lasten kaverisuhteista. 5-vuotiaat huomioidaan erillisessä viskaritoiminnassa 1krt/viikko. Viskarin sisältö painottuu kielen ja matemaattisen ajattelun edistämiseen sekä kaveritaitoihin.
Kaveritaitojen tärkeä rooli
Kaveritaidoista puheenollen teinkin kysymyksen, että miten ryhmässä autetaan lapsia sopimaan riitoja? Netta totesi, että tässä vaiheessa kevättä riitoja on vähemmän, mutta jos niitä tulee, aikuiset auttavat lapsia sovittelemaan riidat kuvakorttien avulla. Netta korostaakin lapsiryhmän ryhmäytymisen merkitystä, jossa ryhmän aikuisilla on tärkeä rooli. Sitä työstetään etenkin alkusyksystä, mutta siitä pidetään myös huoli pitkin vuotta. Päivässä on hetkiä, joissa koko lapsiryhmä kokoontuu yhteen ja aikuiset huomioivat paikallaolevat ja puuttuvat lapset. Toiminnalliset pienryhmät tukevat ryhmäytymistä, koska niissä tapahtuu malli-ja vertaisoppimista. Jokaisella lapsella on oikeus jokaiseen kasvattajaan, koska kaikki pystyvät jakamaan lapsille omaa osaamistaan ja vahvuuttaan.
Mielen hyvinvointia edistää lasten ja aikuisten vahvuuksien huomiointi. Ryhmässä on ”huomaa hyvä-kalenteri”, jossa nostetaan kuukauden vahvuus. Yksi ryhmässä esiin nostettu vahvuus on reiluus. Lapset laittavat reiluuslasit silmille ja tekevät huomioita kaverin reiluista teoista. Aikuiset kertovat lapsille tarinan muodossa niistä reiluista teoista, mitä he huomaavat päivän aikana lasten kesken tapahtuvan. Aikuiset tietenkin huomioivat, että reiluus tarkoittaa hieman eri asioita 1-vuotiaalle ja 5-vuotiaalle.
Jäin miettimään, miten tämä kaikki hyvä toiminta tulee näkyväksi ryhmässä, myös huoltajille. Siihen Netalla olikin vastauksena ryhmän kasvattajien yhdessä rakentama pedagogisen dokumentoinnin puu, joka on näkyvissä ryhmätilan seinällä. Puussa on kuvattu varhaiskasvatussuunnitelman ydinasiat. Sen avulla huoltajat pystyvät näkemään ja keskustelemaan ryhmän kasvattajien kanssa toiminnan sisällöllisistä asioista.
Lauluja ja loruja ruotsiksi ja suomeksi
Äppelgårdenin päiväkodin Omenat -ryhmä on suomenkielinen ryhmä ruotsinkielisessä päiväkodissa. Tässä ryhmässä lapset saavat päivittäin myös ruotsinkielistä kielimallia. Laulut ja lorut lauletaan sekä ruotsiksi että suomeksi. Lapsilta kysytään päivittäin: ”Har du tvättat händerna”? tai ”Oletko pessyt kädet”? Kieltä rikastetaan luonnollisena osana lapsen päivää.
Kysyin lopuksi Netalta, mikä on tärkein asia, mistä ryhmän aikuiset pitävät kiinni, vaikka päivä ei aina sujuisi suunnitelmien mukaan. Vastaus löytyi nopeasti: aikuisen läsnäolo ja vuorovaikutus. Se on lapsen hyvän päivän perusta. Tämän sainkin konkreettisesti todeta. Lähtiessäni ryhmästä lapset nousivat päivälevolta. Heitä vastassa oli lastenhoitajan kiireetön olemus ja hymyilevät kasvot. Siinä sylissä oli hyvä heräillä kohti iltapäivän leikkejä.
Marita Käyhkö
Palvelupäällikkö
Varhaiskasvatuspalvelut