Esa-Pekka Luukkola katselee Kyläjoentien hiidenkiveä ja kurkistaa sen luolaan.
”Tämä oli ensimmäisiä ihmeellisiä paikkoja, jonka löysin, kun pikkupoikana uskalsin lähteä kotipihaa kauemmas. Vaikka kivi on valtava, se ei näy kovin hyvin tielle. Se on eräänlainen salainen helmi.”
Pyysin Luukkolaa oppaaksi matkalle nurmijärveläisyyteen. Menopeliksi saimme Korsisaarelta Kässbohrer Setra S6:n eli tuttavallisesti ”Sämpylän”, vuosimallia 1962. Linja-autossa on todella tunnelmaa.
Bussin takapenkillä Luukkolan tarinoidessa, ajatus lentää menneisiin aikoihin. Matkaamme Raalantietä Nummen hautuumaalle.
“Tämä on toiminut vuosien ajan muun muassa kirkkoon kuulumattomien sekä murhattujen viimeisenä leposijana.”
Monet hautakivet ovat jääneet kasvuston peittoon ja tunnelma on poikkeuksellinen. Jälleen yksi kohde, josta vain harva tietää. Vaikka hautausmaa on lähes unohdettu, viimeisimmät hautakivet ovat vain muutamia vuosia vanhoja ja niille tuodaan yhä kynttilöitä ja kukkia.
Kun Luukkola sähköpyörän osti
Esa-Pekka Luukkola valittiin Nurmijärven Uutisten äänestyksessä Vuoden nurmijärveläiseksi 2023. Hänet tunnetaan Facebookin Nurmijärven Puskaradio -ryhmään laatimistaan paikallishistoriaa käsittelevistä tarinoista. Niitä on nyt kertynyt 187 ja ne ovat keränneet 38 000 lukijaa. Kommenttejakin on tullut 7500.
Luukkola jäi eläkkeelle Korsisaarelta pari vuotta sitten. Hän kiersi pyörällään ympäri Nurmijärveä ja lähetteli kuvia ja tarinoita tyttärelleen. Tämä kehotti julkaisemaan tekstit Facebookissa.
”En kuvitellut kirjoitusteni kiinnostavan ketään. Enpä olisi voinut olla enempää väärässä. Palaute on ollut pelkästään positiivista”, Luukkola kertoo.
Hän julkaisee kirjan 100 ensimmäisestä tarinastaan ensi vuoden aikana.
Mistä se kertoo, että ihmiset ovat niin kiinnostuneita historiasta?
”Ihmiselle on perustarve tietää ja tuntea minkälaisessa pitäjässä asuu ja mitä ennen on ollut.”
Kierroksemme on tuonut meidät Nurmijärvi-taiteen museolle, jossa istumme pöytään Aleksis Kiven valvovan katseen alle. Museo on täynnä Nurmijärven historiaan liittyvää esineistöä.
”Tämä on rakkain paikkani etsiessäni tietoa. Täällä on tuhansia valokuvia sekä Nurmijärven Sanomien vuosikerrat 60 vuoden ajalta.”
Matkalla nurmijärveläisyyteen
Nurmijärvi on Luukkolalle rakas kotiseutu. Hän syntyi Valkjärvellä ja muutti Kirkonkylään 4-vuotiaana.
”Minulla ei ole koskaan ollut tarvetta muuttaa pois. Täällä on kaikki, mitä tarvitsen. Hieno paikka!”
Esa-Pekka vie meidät lapsuudenmaisemiinsa Valkjärven rannalle Holmaan, jonka rakennuksia Luukkola ihaili lapsena mummolansa heinäpellolta Soltista.
”Mummolassa heinätyöt tulivat tutuiksi. Kesken töiden pulahdimme Valkjärveen”, Luukkola muistelee ja näyttää uintipaikan.
Hänen puheessaan vilisevät myös entisaikojen filmitähdet, jotka viettivät järvellä venetsialaisia. Sellaisiin pääsee osallistumaan myös ensi vuonna osana Nurmijärvi 250 -juhlavuotta.
Kuhakoskella Esa-Pekka pohtii muuttuvaa maisemaa ja viittoo kohti peltoja.
”Ennen kuin Kirkkojärvi ja Kuhajärvi kuivatettiin, lääketehtailija Albin Koponen toi vieraitaan purjeveneellä Kirkonkylästä Kuhakoskelle. Voitteko kuvitella?”
Juhlavuosi täynnä tapahtumia
Kuinka Luukkola aikoo juhlia Nurmijärven syntymäpäiviä?
”Käyn mahdollisimman paljon tilaisuuksissa, ja avarran nurmijärveläistä maailmankatsomustani.”
Hän on myös itse alustamassa juhlavuoden tapahtumaa pääkirjastolla tammikuussa. Tilaisuudessa Luukkola kertoo, miten hän löytää tarinoihinsa aiheet ja kuvat.
Ikimuistoinen mäenlasku
Setramme kiipeää ylös Toreeninmäelle, jossa ihastelemme Omppulinnaa. Rakennuksessa toimii tällä hetkellä Punaisen ristin Ukraina Help Center.
”Vuonna 1928 rakennettu entinen kunnalliskoti on yksi Nurmijärven kauneimpia rakennuksia. Tämäkin paikka taitaa olla monille kuntalaisille varsin tuntematon”, Luukkola kertoo.
”Tätä terveyskeskuksen mäkeä laskettiin lapsena. Olin kuusivuotias ja saanut joululahjaksi kelkan, aurinkolasit, villapaidan ja huopikkaat. Vauhdikas lasku pysähtyi taksin keulaan. Siinä menivät kaikki joululahjat yhdessä törmäyksessä, mutta onneksi henki säästyi.”
Kun koko pitäjä mahtui kirkkoon
Nurmijärvi on muuttovoittokunta ja tulijoita riittää. Uudet nurmijärveläiset rakentavat omaa identiteettiään nurmijärveläisinä ja samalla myös nurmijärveläisyys muuttuu. Se on nyt erilaista kuin Esa-Pekan lapsuudessa tai omassani.
”Minusta se, että Nurmijärvelle muuttaa paljon ihmisiä, vain rikastuttaa meitä. Kun Nurmijärven kirkko valmistui 1793, kaikki nurmijärveläiset mahtuivat sisään ja silloinkin kirkko oli vasta puolillaan. Onhan Nurmijärvi muuttunut niistä ajoista.”
Kierroksemme lopuksi Setra kipeään seuraavalle mäelle.
”Kirkonmäki, rakennuksineen ja historioineen, on minulle kaikista rakkainta Nurmijärven maisemaa.”
Luukkolan Nurmijärvi-kierros on hyvä päättää Aleksis Kiven, Esa-Pekka Luukkolan kuin myös omalle rippikirkolleni. Kaunis puukirkko seisoo paikallaan vielä pitkään Setran kurvattua alas tummuvaan iltaan.
Teksti: Teemu Siltanen
Kuva: Riika-Maria Hytti
