Facebookista Jukola Bros. Instagramista@Jukolabros1870. Twitteristä@JukolaBros. Seitsemanveljesta150.fi
Tutustu Juhlavuoteen!
Pyllyily! Ainakin se sana tarttui Melli Maikkulan puheenparteen viimeisimmällä Seitsemän veljeksen lukukierroksella. Käsikirjoittaja-ohjaaja on perehtynyt kirjaan aiemminkin, tällä kertaa hän uppoutui Aleksis Kiven merkkiteokseen juhlavuoden sosiaalisen median draama mielessään.
Melli Maikkula tietää, mikä saa suomalaiset nauramaan. Hän on käsikirjoittanut lukuisia viihdesarjoja – kuten Putousta, Pasilaa, Antti Holma Show’ta, Hyviä ja huonoja uutisia. Viimeksi mainittua hän on myös ohjannut. Ansioluettelosta löytyy niin Venla-palkintoa kuin Katto-elokuvan osallistumista Cannesin elokuvajuhlien kilpasarjaan.
”Viihteen ja komedian kirkas ero on siinä, että viihteen kuuluu miellyttää. Komedia taas saa nauramaan kamalillekin asioille”, Maikkula sanoo. ”Usein hirveässä tilanteessa on vapauttavaa lopulta purskahtaa nauruun. Kun ei voi enää mitään muuta kuin nauraa.”
Perehtyessään nyt Seitsemään veljekseen Melli Maikkula tunsi lukevansa samaan aikaan sekä jylhää teosta että kansankomediaa, jossa kirjailija on antanut palaa.
”Juhlallisen puhetavan keskeltä löytyy selkeää, löysin rantein kirjoitettua yleisön hauskuuttamista. Teksti on komedia, ja Aleksis Kivi repii hauskaa vakavista aiheista.”
Esimerkkinä Maikkula mainitsee Simeonin läträämisen viinan kanssa. Kivi kuvaa näkyjen näkemistä ja uskoontuloa, ei unohda synkkiä sävyjä, mutta kuvailee viinahuuruja myös rönsyilevän vitsikkäästi.
Juhlavuonna julkaistaan Melli Maikkulan käsikirjoittama somedraama. Siinä kekkuloivat yhtä lailla Jukolan Jussi kuin eräs tietty lukkarikin kommentoimassa impivaaralaista menoa. Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä saatetaan myös nähdä, kuka – tai mikä – Aleksis Kiven luomista hahmoista käyttää ensimmäisenä ärsyttävän paljon emojeita viestinsä perillemenemiseksi.
Maikkulalle kirjasta nousee esiin kaksi vahvaa teemaa. ”Kirjanahan se on aikamoinen savotta lukea, mutta miten hienosti teoksesta nousee esiin koulutuksen, sivistyksen merkitys. Minä uskon sivistyksen voimaan. Se, että yhteiskunta tukee tässä maassa koulutusta, on meille kaikille hyväksi. Se on Suomelle hyväksi.”
Toinen leimallinen teema on yhteiskunnan polarisaatio. Kiven teoksessa oman aikansa kahtiajakautuneisuutta edustaa muun muassa jatkuva taisto Jukolan ja Toukolan poikien välillä. Ja sitten paikalle saapuu Lukkari, jolle Kivi on kirjan loppupuolelle kirjoittanut hienon puheenvuoron sovinnonhaun ja rauhan puolesta.
”Tällaisena aikana, kun sanankäyttö on kaikkialla koventunut, Lukkarin sovinnonmielinen puhe konsensuksesta on nautittavaa luettavaa. Ja lukijana ymmärtää, että on täällä ennenkin eletty. Ihmisluonto on täysin samanlainen komplekseineen ja pelkoineen kuin 150 vuotta sitten. Aleksis Kiven tapa kuvata ihmisiä on tosi ja tunnistettava.”