Minitalo on hankintakustannuksiltaan edullinen. Tontti on pienestä koostaan johtuen halvempi kuin tavanomaiset OK-tontit. Rakennus on myös pienestä koostaan johtuen halvempi rakentaa, huomioiden sen, että pienemmät omakotitalot ovat neliöhinnaltaan hieman kalliimpia kuin vastaavasti suuret talot. Tämä johtuu mm. tietyistä kiinteistä kustannuksista, jotka rakentamiseen joka tapauksessa liittyvät, kuten esimerkiksi talotekniikka, liittymät, suunnittelu, työnjohto sekä työmaan yleiskulut. Jos omakotitalon neliöhinnan arvioidaan karkeasti olevan nykyisillä rakentamiskustannuksilla noin 2000 €/neliö, on se minitalossa todennäköisesti hieman tätä suurempi.
Hintaan vaikuttaa oman työn osuus, niin rakentamisessa kuin sen valmistelussa sekä materiaalivalinnat, kalusteiden ja pintamateriaalien laatutaso sekä toteutustapa. Rakentajat voivat myös yhdistää voimansa, ja ryhmärakennuttaa useita taloja samalla toimijalla.
Millaiset ihmiset voisivat rakentaa minitaloja?
Jos olet ennakkoluuloton ja järjestelmällinen ihminen, et keräile nurkkiin mitään mitä et tarvitse tai hamstraa ja varastoi. Arvostat kalusteissa ja tiloissa monikäyttöisyyttä sekä käytännöllisyyttä sekä keksit vaihtoehtoisia ja innovatiivisia säilytysratkaisuja. Tällöin ylimääräisten neliöiden puuttuminen tuskin haittaa sinua.
Esittelemme alla elämänmakuisia tarinoita potentiaalisista rakentajista, ja syitä, jotka ovat saaneet heidät rakentamaan minitalon. Kuvitteellisille henkilöille on esimerkinomaisesti räätälöity sopiva minitalo. Löydätkö sinä heistä jonkun, jonka ajatuksiin omasta kodista on helppo samaistua?
Vihtori 65 v., ”tuore eläkeläinen”
Vihtorille tärkeää on voida puuhastella verstaassa ja pihamaalla, mutta asunnolta hän ei odota muuta kuin sohvaa, miehekkään kokoista TV:tä sekä rauhallista, varjoisaa ja viileä paikka, johon kallistaa päänsä iltaisin. Keittiö on hyvä olla nurkan takana, Vihtori kun ei aina menemisiltään ehdi ”huushollata”. Takka pitää talossa kuitenkin olla ja siinä päällä keittolevy luomuohrapuurolle. Pihalla sijaitseva puulämmitteinen sauna on ainoa oikea sauna hänelle ja lämpiää keväästä syksyyn joka viikko keskiviikkoisin ja lauantaisin, kun on ensin lenkkeilty järven ympäri tai lähellä Parkkimäessä.
Ruusu ja Perttu, ”kustannustietoinen nuoripari”
Ruusu ja Perttu ovat aktiivinen liikuntaa harrastava nuoripari, joka etsi pitkään sopivaa ensiasuntoa, mutta päätyi lopulta rakentamaan sen itse. Syy oli pitkälti Pertun isän sopivasti ajoittunut eläkkeelle jäänti ja mahdollisuus avustaa rakentamisessa. Syy rakentamiselle oli pitkälti taloudellinen ja samalla varauduttiin perheenlisäykseen mahdollisesti joskus lähitulevaisuudessa. Tärkeää yhteisessä kodissa on tilava yhtenäinen keittiö-ruokailu-olohuone, jossa voi oleskella kavereiden kanssa. Varastotilaa kaivataan myös lähinnä kausiurheiluvälineille ja saunapuille. Taloa tulee voida myös tarvittaessa jatkaa pihalle päin perheen kasvaessa.
Vilma 30 v., ”koiramamma”
Vilma on koiraihmisiä, jolle tärkeää on pieni, mutta toimiva keittiö. Keittiö, jossa voi istua pöydän ääreen lukemaan lehteä aamukahvin ajaksi ja josta löytyy paikka koirien ruokakipoille. Lisäksi tarvitaan iso kodinhoito/pesuhuone, jossa Vilman koirat, Rudolf ja Arthur, voi nopeasti suihkuttaa ja kuivattaa syksyisen kävelylenkin jälkeen. Saunaan pitää päästä helposti ympäri vuoden, sillä Vilma on vilukissa, mutta kesällä on mukava saunoa pihasaunassa ystävien kanssa.
Hertta ja pojat, ”kaikille omaa tilaa”
Yksinhuoltaja Hertta halusi itselleen ja pojilleen toimivan kodin, jossa äidille on tarvittaessa oma rauha talon toisessa päässä ja pojille huoneet toisessa. Musiikki ja poikien kaverit eivät häiritse, kun Hertta työpäivän päätteeksi oikaisee moottoroituun vuoteeseensa, nostaa päädyn lukuasentoon ja keskittyy rakkaaseen harrastukseensa, dekkareiden ahmimiseen. Äidille on myös oma puuterointi- ja vaatehuone, jossa ei ole aamulla ruuhkaa, kun nuoret miehet valmistautuvat koulupäivään, vauhdikkaasti ja kinastellen.
Aino 56 v., ”viherpeukalo”
Aino on aina haaveillut ”mummonmökistä”, mutta tarjolla olevat tontit ovat olleet hänen pienelle unelmalleen liian suuria ja kalliita. Koska Aino ei juurikaan yksityisautoile, vaan kulkee paljon kävellen ja pyöräillen, ovat useimmat tontit olleet hänelle myös liian kaukana keskustasta. Hänen haaveensa on tunnelmallinen pieni tupa, jossa elämisen pääosa tapahtuu tupamaisessa keittiössä ja piharakennukseen sijoittuvassa viherhuoneessa taimia ja yrttejä hoitaen.
Minna, Ville ja Toni, ”liikkuva perhe”
Kolmihenkinen perhe halusi rakentaa ekologisen ja kustannuksiltaan edullisen omakotitalon, josta löytyy kaksi makuuhuonetta sekä vieras/työhuone, jonne voi tarvittaessa majoittaa Minna ja Villen vanhemmat ja käyttää huonetta muuten etätyöntekoon. Molemmat harrastavat kokkaamista, Minna kakkuja ja Ville riistaherkkuja. Ruokailutilaan tulee mahtua ruokapöytä, jonka ympärille eri sukupolvet mahtuvat helposti varsinkin joulun aikaan. Pieni vaatehuoltonurkkaus eteisen yhteydessä on toimiva vanhempien juoksuvaatteille ja Tonin jalkapallokengille.
Anni, Pekka ja tytöt, ”valoa ja väriä”
Nelihenkinen perhe halusi rakentaa valoisan omakotitalon, josta löytyy kolme makuuhuonetta ja jonka kaikki tilat avautuvat päivänvaloon. Erityisen tärkeää Annille oli, että tyttöjen huoneet, joissa oleskellaan ja leikitään paljon päivän aikaan, kylpevät lämpimässä auringonvalossa. Se herättää lasten värikkäiden tavaroiden ja piirustusten värit hehkumaan. Saunan he halusivat sekä sisälle että pihan perälle ja vaatehuoneen tulisi olla riittävän suuri toimiakseen samalla vanhempien pukeutumishuoneena. Hiltuset keksivät katkaista muodostuvan käytävän saunan pukutilalla, joka on tarvittaessa erotettavissa omaan rauhaansa, mutta palvelee muuten monitoimitilana, jossa viikataan pyykkiä, ommellaan tai sidotaan perhoja tulevalle kesälle.
