Nurmijärven alueella oli asutusta jo esihistoriallisella ajalla. Asuinpaikkalöydöistä suurin osa ajoittuu kampakeraamisen kulttuurin keskivaiheille (n. 4 500 – 3 500 eKr). Asuinpaikat sijaitsivat silloisen meren, jokien ja järvien rannoilla.
Eräalueena
Nurmijärven alue oli keskiajalle tultaessa hämäläisten erämaa-aluetta vailla vakinaista asutusta. Hämeeseen, Janakkalan seudulle oli kehittynyt huomattava asutuskeskus, joka toimi turkisten keruu- ja kauppapaikkana. Sen asukkaat oppivat tuntemaan Nurmijärven alueen metsät ja joet kulkiessaan rannikolle.
Nurmijärven asuttaminen
Hallinnon kiinteyttämiseksi ja valtakunnan olojen vakiinnuttamiseksi alettiin myös Nurmijärven erämaita keskiajalla asuttaa. 1300-luvun loppupuolelta alkaen tänne tuli hämäläisiä pohjoisesta ja rannikolta jonkin verran ruotsinkielistä väestöä. 1400-luvun puolivälissä asutusta oli jo niin paljon, että voitiin puhua kylistä, mutta asutustoiminta jatkui edelleen vilkkaana runsaan sadan vuoden ajan.
Asutuskauden loppupuolella, vuonna 1540 Nurmijärvellä oli 15 kylää ja niissä yhteensä 115 taloa. Kirkonkylässä taloja oli 20 ja se oli selvästi enemmän kuin missään muussa kylässä. Asukkaita Nurmijärven alueella oli arvioiden mukaan vajaa tuhat.
Itsenäinen seurakunta
1558 perustettiin Helsingin pitäjän alainen Nurmijärven kappeliseurakunta, joka itsenäistyi vuonna 1605. Hallinnollisesti pitäjä oli jakaantunut kolmen pitäjän kesken: Helsingin pitäjän, Lopen ja Vihdin. Koska Nurmijärvellä ei ollut omaa nimismiestä, nurmijärveläiset kävivät kolmen eri käräjäkunnan käräjillä ja maksoivat veronsa eri puolilla pitäjää hieman eri laskutapojen mukaan. Pitäjän väkiluku oli noin 650.
Omaksi pitäjäksi
Nurmijärven hallintopitäjä muodostettiin 1775. Siitä lähtien pitäjässä oli oma nimismies ja se oli kaikin puolin jakamaton kokonaisuus. Asukkaita Nurmijärvellä oli tuolloin 1471.
Kartanot
Nurmijärven alueelle syntyi 1500- ja 1600-lukujen taitteessa kolme kartanoa: Numlahti 1590-luvulla, Kytäjä 1630-luvulla ja Raala 1640-luvulla. Numlahden kartanossa harjoitettiin alusta alkaen pienimuotoista teollisuutta. Läheinen Kuhakoski teki mahdolliseksi mylly- ja sahatoiminnan. Myöhemmin kartano omisti myös sähkölaitoksen sekä tiilitehtaan ja meijerin. Raalan kartanosta kehittyi Adlercreutzin suvun omistuksessa 1800-luvulla Uudenmaan huomattavimpia torpparikartanoita.
Kartanoiden välityksellä nurmijärveläiset tutustuivat vuosien varrella moniin uusiin asioihin ja vaikuttaviin persoonallisuuksiin. Yhden ensimmäisistä automobiileista Suomessa osti Kytäjän kartanon isäntä Hjalmar Linder vuonna 1900. Hänen Renault-avovaununsa ranskalaisine kuljettajineen oli pitkään ihmettelyn kohde.
Raalan kartanoa pidetään Aleksis Kiven ”Seitsemän veljeksen” Viertolan kartanon esikuvana. Stenvalleilla oli kartanoon monia yhteyksiä. Kartanon pehtorin pojat olivat Aleksiksen leikkitovereita Helsingin yläalkeiskoulussa. Isä Erik Stenvall ja pojat Emanuel ja Alpertti räätälöivät viikkokausia kartanossa. Juhani meni naimisiin kartanon pehtorin tyttären kanssa, Emanuel nai kartanon sisäkön ja asettui Raalaan asumaan.
Tuloja metsistä
Nurmijärven talonpojat alkoivat 1700-luvun alusta laajemmin käyttää metsiä hyväkseen. Helsingin porvarit olivat ryhtyneet käymään puutavarakauppaa ulkomaiden, lähinnä Hollannin, kanssa ja he tarvitsivat lähialueilta hyvien kulkumatkojen päästä puutavaraa myyntiin. Nurmijärveltä löytyi sopivia, joidenkin tietojen mukaan Uudenmaan parhaita metsiä. Myytävät hollantilaiset tukit, pelkat, olivat neliskulmaisiksi veistettyjä tukkeja, joita käytettiin laiturien, laivojen ja talojen rakentamiseen.
1700-luvulaa sahatavaran myynti voitti alaa tukkikaupalta. Raalan kartanon saha Nukarinkosken rannalla oli valtakunnallisestikin merkittävä, sillä sinne hankittiin ensimmäisenä Suomessa tehokkaat hollantilaiset terät. Tällaisilla sahanterillä samasta puumäärästä saatiin useampia lautoja ja nopeammin kuin aikaisemmin.
Nurmijärven rosvot
Vuoden 1822 aikana liikkui Uudellamaalla ja Etelä-Hämeessä laajalti tunnettu, pelätty ja raaka rikollisjoukko, jota kutsuttiin Nurmijärven rosvoiksi. Ydinjoukkoon kuului alun perin 13 miestä, joista 6 oli kotoisin Nurmijärveltä. Päämieheksi kohosi Nummenpään Pihtimäen talon poika, kirvesmies Mikko Södergård, jonka vaikutuksesta Nurmijärvestä tuli joukon tärkein toiminta- ja tukialue. Kopla keräsi ryöstöretkillään huikeita omaisuuksia.
Suunnitelmallisesti toimineen rosvojoukon kiinniottamiseen tarvittiin lopulta liki 700 venäläissotilasta. Asukkaita Nurmijärvellä oli tuolloin noin 4 000. Rikollisten kiinniottamista vaikeutti tukijoukkojen runsaus. Rikosten tutkinta ja tuomitseminen olivat aikoinaan Suomen suurimpia rikosjuttuja.
Pääkaupunki työllistää
Helsingin rakennuskaudet 1800-luvulla merkitsivät kukoistuskautta puutavarakaupassa Keski-Uudellamaalla, myös Nurmijärvellä. Kaikki kynnelle kykenevät ryhtyivät sahureiksi. Eniten lautoja pitäjässä tehtiin Palojoen ja Siippoon kylissä, joissa saha ”porasi” muistitiedon mukaan joka talossa. Muista kylistä vietiin Helsinkiin enemmän karkeampia rakennustarvikkeita: hirsiä, parruja ja piiruja. Puutavaran myynti oli merkittävin yksittäinen ansiotulojen lähde nurmijärveläisille. 1830-luvun tilastojen mukaan noin 50 % ansiotuloista tuli puutavaran myynnistä ja lisäksi 22 % puutavaraan liittyvästä rahdinkuljetuksesta sahoilta.
1800-luvun lopulta alkaen Helsingin laajeneva teollisuus ja palvelut tarvitsivat yhä enemmän työvoimaa. Myös Nurmijärveltä lähdettiin rakennustyömiehiksi, palvelijattariksi ja muihin kasvavan kaupungin tarjoamiin töihin. Yhä useammin myös naiset alkoivat muuttaa. Vuonna 1900 Pitkänsillan pohjoispuolella, johon monet muualta tulleista työläisistä asettuivat, asui 305 Nurmijärvellä syntynyttä. Nurmijärven asukasluku oli tuolloin 9359.
Teollisuutta
Nurmijärven ensimmäiset teollisuuslaitokset syntyivät 1800-luvun lopussa. Tärkeimmät niistä olivat Rajamäen hiivatehdas ja Hyvinkään villatehdas. Pienemmistä teollisuuslaitoksista merkittävimpiä olivat Kytäjän viinatehdas ja Kirkonkylässä toiminut Koposen lääketehdas, joka oli laatuaan Suomen ensimmäinen.
Nykyisin Rajamäkenä tunnettu kylä alkoi kasvaa muutaman talon ryhmittymästä omaksi kyläkseen Rajamäen hiivatehtaan (Hyvinkään tehtaan Osakeyhtiö) perustamisen (1888) jälkeen. Tehdas kasvoi pian Suomen suurimmaksi hiivatehtaaksi ja viinanpolttimoksi. Toisen maailmansodan aikana tehtaalla valmistettiin sodassa käytettyjä polttopulloja ”Molotovin coctaileja”. Nykyään Altia Oyj:n nimellä toimivan tehtaan yksi tunnetuimmista tuotteista on Rajamäen etikka.
Rajamäen tehtaiden arkkitehtuuriin kiinnitettiin alusta saakka huomiota. Tehdasrakennukset yhdessä työväen asuinrakennusten, kirkon, koulujen ja muiden julkisten rakennusten kanssa muodostavat yhden Suomen korkeatasoisimmista teollisista ympäristöistä.
Apteekkari Albin Koponen perusti 1899 Nurmijärvelle Suomen ensimmäisen lääketehtaan, Nurmijärven apteekin lääkelaboratoorin, myöhemmin Lääkelaboratorio Alb. Koposen. Tehtaan päätuotteita olivat ”Filisiini” ja ”Filicon” -nimiset lapamatolääkkeet, jotka valmistettiin kivikkoalvejuuren juurakoista. Tämä saniainen on nykyisin Nurmijärven nimikkokasvi. Tehtaan toiminta loppui Nurmijärvellä vuonna 1964.
Muutoksia aluerajoissa
Hyvinkäästä tuli rautateiden rakentamisen jälkeen solmukohta, jonka ympärille muodostui asutustaajama. Väkimäärän kasvaessa seurakunnalliset, sosiaaliset ja kunnalliset tarpeet lisääntyivät ja niiden hoitaminen oli työlästä etäällä sijaitsevassa Nurmijärven keskuksessa. Alueen asukkaat halusivat itsenäistyä ja Hyvinkää erosi omaksi kunnakseen emäpitäjästään Nurmijärvestä 1917. Eron jälkeen Nurmijärven väkiluku oli n. 7500.
Nurmijärvi luovutti alueitaan myös Tuusulan pitäjälle. Siippoon kylän asukkaiden piiristä lähti vuonna 1929 aloite kylän liittämisestä Tuusulaan, liitos tapahtui vuonna 1931.
Lisää asukkaita ja teollisuutta
1940-luvulta alkaen osa Helsingissä töissä käyvistä asettui asumaan Nurmijärvelle. Asutuksen painopiste kunnassa alkoi vähitellen muuttua. Rajamäki oli 1960-luvulle saakka kunnan suurin taajama. 1960-luvulla Kirkonkylän ja Klaukkalan asukasmäärät alkoivat voimakkaasti kasvaa. Vuonna 1960 Klaukkala ohitti Kirkonkylän väestömäärän ja vuonna 1970 Rajamäen. 1970-luku oli Nurmijärvelläkin kaupunkimaisen rakentamisen alkua. Erityisesti Klaukkalasta kehittyi vähitellen kaupunkimainen lähiö.
1960-luvulla kuntaan alkoi tulla lisää teollisuutta. Monet yritykset muuttivat Nurmijärvelle Helsingistä. Sijoittumisen tärkeimpiä syitä olivat työvoiman saanti, hyvät kulkuyhteydet, kunnan luovuttamat tontit ja pääkaupunkiseudun läheisyyden tuomat markkina-alueet. Nykyisin Nurmijärvi on asukasluvultaan Suomen suurin maalaiskunta.