Päätöksen paikka – kunnalliselämää Nurmijärvellä
Pitäjänkokousten aikaan
Vuoteen 1865 asti hengellinen ja maallinen valta olivat yhtä sekä hallinnollisesti että taloudellisesti. Papiston johtama pitäjänkokous oli virallinen paikallishallintoelin myös Nurmijärvellä. Pitäjänkokoukset pidettiin kirkossa jumalanpalveluksen jälkeen kirkkoherran toimiessa kokouksen puheenjohtajana.
Pitäjän säätyläisillä, jotka olivat myös aktiivisin osallistujaryhmä, oli suuri vaikutusvalta kokousten käsittelemissä asioissa. Erityisesti kirkkoa ja seurakuntaa koskevat kysymykset olivat pitäjänkokouksissa tärkeitä, mutta myös pitäjänmakasiinin toiminta, teiden rakentaminen, köyhäinhoito, petoeläinten metsästys ja viinanpolttoasiat herättivät keskustelua.
Pitäjänkokousten aikaan Nurmijärvellä oli vain muutamia virkamiehiä: tärkeimpiä olivat nimismies, jahtivouti ja siltavouti sekä kruununvouti, joka oli lähinnä verotusviranomainen.
1865 asetus uudisti kunnallishallinnon
Tärkein uudistus vuoden 1865 asetuksessa oli kirkollisen ja kunnallisen hallinnon erottaminen toisistaan. Kirkolle jäivät vain puhtaasti seurakunnalliset asiat, joista päätettiin kirkonkokouksissa. Jotta maallista hallintoa voitiin hyvin hoitaa, perustettiin entisen pitäjän tilalle uusi yhteisö, kunta, jonka muodostivat ne henkilöt, jotka vakinaisesti asuivat tällä alueella.
Asetuksen mukaan päätösvalta kunnissa tuli olemaan kuntakokouksella. Kuntakokouksessa puhe- ja äänivalta oli jokaisella hyvämaineisella kunnan asukkaalla, joka oli Suomen kansalainen ja maksoi veroa. Äänestettäessä kukin veroäyri luettiin yhdeksi ääneksi, joten varakkaiden henkilöiden mielipiteillä oli enemmän painoarvoa. Nurmijärvellä kokoukset pidettiin aina kirkonkylällä, joten oli tavallista, että kirkonkyläläiset ahkerimmin niihin osallistuivat. Muiden kylien asioita ei usein kokouksissa huomioitukaan, ja tämä aiheutti pitäjällä harmistusta.
Periaatteena oli, että kunnan tuli hoitaa itse itsensä ”ei palkatuilla virkailijoilla, vaan kuntalaisten uhrautuvalla toiminnalla”. Vuoden 1865 asetus antoi kuitenkin mahdollisuuden kunnankirjurin palkkaamiseen. Nurmijärvi oli Suomen toinen kunta, johon kunnankirjuri palkattiin: H. W. Korrander aloitti työnsä vuonna 1868.
Kunnallislautakunnan perustaminen
Vuoden 1865 asetuksen mukaan kuntakokouksen tuli valita toimeenpanevaksi elimeksi kunnallislautakunta. Nurmijärvellä kunnallislautakunnan perustamista lykättiin sopivan johtomiehen puutteeseen vedoten. Vihdoinkin kuntakokouksessa 4.1.1868 päätettiin kunnallisasetus panna toimeen. Samalla perustettavalle kunnallislautakunnalle myönnettiin 300 hopeamarkkaa perustamis- ja muihin kuluihin. Kunnallislautakunnan ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin valtioneuvos Otto Furuhjelm.
Kunnallislautakunnan toimialaan kuuluneita asioita olivat mm. köyhäinhoito, terveydenhoito, järjestyksen valvonta kunnan alueella, veroasioiden hoito sekä lausuntojen antaminen kunnan asioissa. Kerran vuodessa kunnallislautakunta järjesti juhlavan ja ehkäpä pelottavankin tilaisuuden. Silloin kutsuttiin kaikki kunnalta avustusta saavat henkilöt kunnallislautakunnan kuulusteltaviksi. Tilaisuudessa haluttiin selvittää avustusten saajien lukutaitoa ja elämäntilannetta. Lautakunta saattoi antaa varoituksen, jos näki näissä jotain huomautettavaa.
Kunnan toiminta-alue laajenee
Vähitellen kunnan hoitamat tehtävät alkoivat monipuolistua siinä määrin, että eri hallinnonhaaroja varten oli tarpeen perustaa erillisiä lautakuntia. Lautakuntia on Nurmijärvellä toiminut viitisenkymmentä, jotkut tosin vain muutamia vuosia jonkin ajalle ominaisen ongelman esiintuomina. Kunnassa toimineita lautakuntia ovat mm. asutus-, hevos-otto-, holhous-, huoneenvuokra-, metsä-, palo- ja raittiuslautakunta.
Kunnallislakia uudistettiin vuonna 1917. Pääasiallisimmat muutokset olivat yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden ulottaminen kunnallishallintoon sekä ylimmän päätösvallan antaminen kunnanvaltuustoille, joiden perustaminen lain myötä tuli pakolliseksi. Nurmijärvellä kunnanvaltuusto oli päätetty perustaa kuntakokouksen tilalle jo vuoden 1908 syksyllä. Ensimmäinen valtuuston vaali järjestettiin saman vuoden joulukuussa. Valtuuston tehtävänä oli mm. hyväksyä kunnallislautakunnan laatima talousarvio, koulujen rakennus- ja kunnostustöiden toimeenpanon valvominen ja päätökset oppikirjojen hankinnoista.
Missä kokoonnuttiin?
Jo vuoden 1868 aikana kunnallislautakunnan kokoushuoneeksi vakiintui vanhan pappilan sali, jossa ennen oli kokoontunut pitäjänkokous. Rakennusta kutsuttiinkin edelleen pitäjäntuvaksi. Siellä myös tarpeelliset asiakirjat säilytettiin. Helppoon aikaan kunnallislautakunta ei työtään päässyt aloittamaan: nälkävuodet koettelivat parhaillaan Nurmijärveäkin ankarasti. Pitäjäntupaan olikin jouduttu perustamaan myös väliaikainen lavantautisairaala, jonka kanssa saman katon alla kunnallislautakunta aloitti toimintansa.
Kun kuntaan rakennettiin kunnalliskoti vuonna 1889, päätettiin hallinto siirtää sinne. Tilat osoittautuivat kuitenkin tarkoitukseen sopimattomiksi. Vuonna 1916 kunta päätyi Ahjolan vuokraukseen, ja vuonna 1917 kunta osti toimitilakseen nykyisen kunnanviraston paikalla sijainneen Heikkarin talon Lauri ja Siiri Hirvelältä. Kunnan toimitaloksi talo tuli vuonna 1920.
Kunta Heikkarilla
Heikkarin talon pihapiiriin kuuluivat paitsi päärakennus, myös sauna, vaja ja talli, jonka yhteydessä sijaitsivat käymälät. Toivo Salervon suunnittelema lisärakennus pihapiiriin valmistui vuonna 1928. Kunnallislautakunta kokoontui päärakennuksen alakerrassa, jossa sijaitsi myös kunnantoimisto sekä kunnankirjurin työhuone ja asunto. Päärakennuksen yläkerrassa oli kaksi asuntoa kunnan työntekijöille.
Päärakennukseen piti muurata kassaholvi, joka lukittiin raskaalla ovella. Muuten talo olikin aika suojaamaton: ulko-ovea ei saanut lukkoon ja eteisessä oli vain hentoiset lasiovet.
Lisärakennuksessa sijaitsi alakerrassa valtuuston kokoushuone, talonmiehen asunto sekä kirjasto, jota kunnankirjuri hoiti sivutyönään. Yläkerrassa asui kunnanvirkailijoita. Rakennuksessa oli myös sähkölaitoksen konttori.
Uusi kunnanvirasto
Vuonna 1964 kunnanvaltuusto teki päätöksen uuden tilavamman kunnan toimitalon rakentamisesta Heikkarin päärakennuksen paikalle. Heikkarin tilat olivat kunnanhallinnon kehittyessä ja laajentuessa osoittautuneet aivan liian ahtaiksi. Rakentaminen aloitettiin lokakuussa 1964 arkkitehtitoimisto Unto Ojosen tekemän suunnitelman mukaan, kun Heikkarin päärakennus oli saatu purettua. Uusi kunnantalo valmistui vuonna 1965. Vuonna 1967 valittiin ensimmäiseksi kunnanjohtajaksi Kaino Salminen.
Kirjallisuutta:
Itkonen, Pirjo: Kylää ja kyläläisiä. Muistitietoa Nurmijärven kirkonkylästä. 1998.
Peltolainen, Viljo: Kuuden vuosikymmenen takaa. Kunnallisia ja yhteiskunnallisia harrastuksia Nurmijärvellä kunnallislautakunnan perustamisajoilta. 1928.
Päätöksen paikka. Kunnantalot ja kaupungintalot. Toim. Putkonen, Lauri. 2009.
Sormunen, Irja: Nurmijärven pitäjän historia 1900-1970. III osa. 1974.
Tommila, Päiviö: Nurmijärven pitäjän historia. II osa, Itsenäisen Nurmijärven pitäjän vaiheet. 2001.