Ajankohtaista

Museoviraston arkeologit tekivät lokakuussa 2021 Nurmijärven kunnan tilauksesta arkeologisia koetutkimuksia Klaukkalan Isoniitulla, Yli-Kunnarin ja Ylisjoen alueilla. Koetutkimuksia tehtiin, koska peltoalueen poikki on Viirinlaakso II – asemakaavassa suunniteltu rakennettavaksi uusi katu, Luhtajoentie. Koetutkimusten tavoitteena oli selvittää muinaisjäännösten laajuutta ja säilyneisyyttä, jotta kadun rakentamisen vaatimien arkeologisten jatkotutkimusten tarvetta ja kustannuksia voitaisiin arvioida.

Koetutkimuksissa löytyi tyypillisiä kivikautisen asuinpaikan jäännöksiä. Varsinainen arkeologinen jättipotti oli kuitenkin kivikautinen liistekatiska, joka löytyi Ylisjoen asuinpaikan edustalta. Se on säilynyt pellon turvekerrosten suojassa tuhansia vuosia.

Kivikautisen elämän jälkiä

Koetutkimuksia tehtiin kaivamalla lapiolla koekuoppia ja avaamalla peltoalueille kaivinkoneella koeojia. Peltoaukean pohjoislaidalla sijaitsevalta Ylisjoen kohteelta löytyi tyypillisiä kivikautiseen asuinpaikkaan liittyviä löytöjä: kvartsi-iskoksia, saviastian paloja sekä pieniä palasia palanutta luuta, jotka ovat jääneet jäljelle tulisijaan viskatuista liha-aterian tähteistä. Näytteistä palanut luu osoittautui vanhimmaksi – sillä on ikää noin 6000 vuotta.

Isoniitun tasainen peltoalue on ollut kivikaudella veden alla. Viljelykerroksen alta löytyi yllättäen turvetta pohjasaven sijaan. Yli-Kunnarin edustan turvekerroksesta löytyi runsaasti puunkappaleita, joista osassa erottui majavan hampaanjälkiä, ja syvemmältä löytyi vesipähkinän kuoria.

Varsinainen jättipotti löytyi Ylisjoen asuinpaikan edustalta, jossa kaivinkoneen avaamasta ojasta paljastui kivikautinen liitekatiska, jonka ikä on noin 5200 vuotta.

Kivikautinen liistekatiska – harvinainen löytö

Liistekatiskoja on löydetty vain muutamia, tunnetuin löytöpaikka on Yli-Iin Purkajasuo. Liistekatiskat ovat puisia kiinteitä kalastusrakennelmia, joilla pyydettiin kaloja järvistä ja joista vuosituhansien ajan. Ne valmistettiin pitkistä ja kapeista, mäntypuisista liisteistä, jotka yhdistettiin taidokkaasti toisiinsa niini-, vitsa- tai tuohipunoksin. Liisteiden toinen pää upotettiin vedenpohjaan, ja rakennelmat tuettiin pystyyn paaluilla. Näin muodostettuja rakennelmia käytettiin haluttujen kalalajien ohjaamiseen ja pyydystämiseen.

Liistekatiskan käyttöaikaan Isoniitun paikalla oli matala järvi, joka oli oikeastaan Luhtajoen järvimäinen leventymä. Joki oli nykyistä vuolaampi, ja sitä pitkin pääsi kulkemaan mutkittelevaa reittiä pitkin merelle. Reitin varrella oli runsaasti kivikautista asutusta, kuten Myyrmäen tunnettu kivikautinen asutuskompleksi.

Klaukkalan Luhtajoentien suunnittelu jatkuu

Klaukkalan Isoniitun arkeologinen potentiaali on suuri, onhan kivikautisen järven rannoilla elelty vuosisatoja, ja ihmisten toimintaan liittyviä jäännöksiä sijaitsee todennäköisesti paitsi peltoaukeaa reunustavilla rinteillä myös laajemmin pellon turvekerroksissa. On oletettavaa, että erilaista kalastukseen, liikkumiseen ja asumiseen liittyvää orgaanista materiaalia on säilynyt pellon viljelykerroksen alapuolella.

Kadun rakentaminen Isoniitun poikki edellyttäisi mahdollisesti laajojenkin arkeologisten kaivausten tekemistä tielinjalla. Riskinä on, että rakentaminen muuttaisi pysyvästi kosteusolosuhteita laajemmallakin alueella, jolloin pellon kätköissä olevan arkeologisen kulttuuriperinnön säilyminen voisi vaarantua myös katualueen ulkopuolella.

Kadun suunnittelua jatketaankin museoviranomaisten, arkeologien ja kunnan hyvässä yhteistyönä – tavoitteena löytää kivikautisia muinaisjäännöksiä säästävä ja liikenteellisesti hyvä ratkaisu.

Tiedotteen teksti pohjautuu Marianna Niukkasen ja Tuija Väisäsen blogikirjoitukseen: ”Arkeologit löysivät Klaukkalasta harvinaisen kivikautisen kalastusrakennelman”. Blogikirjoitus on luettavissa Museoviraston verkkosivuilla.