Kunnanjohtajalta

Kesäuutisten helteisimpiä on tällä viikolla ollut keskustelu stadi vs. lande. Yle räjäytti pankin kyselyllään, jonka mukaan koko maa halutaan pitää asuttuna. Sosiaalinen media suorastaan ulvoo asian äärellä.

80 prosenttia suomen kunnista on muuttotappiokuntia ja kasvua on lähinnä seutujen keskuskaupungeissa. Kaupungit ovat alkaneet houkutella yhä enemmän myös lapsiperheitä. Magneetteja ovat tutkijoiden mukaan palvelut ja liikenneyhteydet. Hätäisimmät analyytikot ovat epäilleet, ettei kasvu ulotu enää edes keskuskaupunkeja ympäröiviin maaseutumaisiin kuntiin, vaan että 2000-luvulla kukoistanut Nurmijärvi-ilmiö tekisi kuolemaa.

Minä elän, kuten eräskin nurmijärveläinen viimeisinä sanoinaan totesi. Mutta vitsailut sikseen. Nurmijärvi on päättänyt osaltaan pitää Nurmijärvi-ilmiöstä huolta. Olemme onnistuneet pysymään hyvin pääkaupunkiseudun imussa mukana ja säilyttäneet asemamme Suomen suurimpana kuntana. Ilmiö alkoi Nurmijärvellä vahvistua uudelleen jo viime vuonna, mutta tämän vuoden tilastot kertovat, että ilmiö on toden teolla tekemässä paluuta – Nurmijärvi on tehnyt suurimman muuttovoittonsa koko 2010 luvulla.

On silti rehellisyyden nimissä todettava, että vaikka kehitys on positiivista, kehyskaupungit juoksevat kisassa kovempaa. Kaupungista on tullut taikasana, joka luo mielikuvan toimivuudesta ja elämän sykkeestä. Mutta onko voittajarivi lopulta kuitenkaan niin yksinkertainen?

Sain postiini kysymyksen, miksei Nurmijärvi ryhdy kaupungiksi, jos kerran kaupungeissa on imua. Hyvä kysymys sinänäsä. Aikaisemmin kaupunki -nimitys annettiin, mutta nyt sen voi valtuuston päätöksellä ottaa käyttöön mikä tahansa kunta, mikäli se katsoo täyttävänsä ”kaupunkimaiset ominaispiirteet” – eikä niitäkään ole sen erityisemmin määritelty.

Lisäisikö kaupunki -nimitys Nurmijärven vetovoimaa?

Kasvavien kuntien vetovoimatekijöistä tärkeimpiä ovat hyvät palvelut, hyvät liikenneyhteydet suhteessa keskuskaupunkeihin, keskusta-alueiden vahvistuminen ja kaupunkimaisten piirteiden korostaminen asuinalueiden suunnittelussa ja asuntotuotannossa.

Nämä pystymme kyllä hoitamaan kuntanakin.

Entäs brändi? Kaupunkina olisimme 26. suurin asukasluvun perusteella, kuntana olemme nyt Suomen suurin. Muilta osin maineeseemme vaikuttavat asiat tuskin juurikaan muuttuisivat kuherruskuukauden päätyttyä.

Mutta – entäs jos valtakunnallisesti tilanne johtaisikin siihen, että kaupunkitutkimuksen ääntä kuultaisiin ja kaupunkien kehitystä, rahanjakoa tai ohjausta alettaisiin toteuttaa vihdoin ja viimein kaupunkipoliittisen ohjelman kautta? Olisimmeko ohi-sektorilla? Tämä hieman kyllä askarruttaa, mutta lopulta sekään ei ole syy muuttaa nykytilaa.

Olkaamme siis ylpeästi maalaisia Suomen suurimmassa kunnassa – mutta tehkäämme silti samalla hartiavoimin töitä sen kehityksen eteen.

Uskon, että Roope Mokalla on pointti, kun hän toteaa, että jankkaaminen kaupunkien ja haja-asutusalueen suhteesta kannattaisi lopettaa ja nostaa katse suomalaisesta mullasta kohti globaalia linkittäytymistä.

Outi

Blogin etusivulle