Ilmiöntekijät

”Tänään olisi pitänyt tarjota pullat välittömästi lounaan jälkeen, kun lapset kerran haistoivat, että pullaa paistetaan. Palautetta tulee välittömästi, oli se sitten hyvää tai huonoa. Lapset ovat niin aitoja ja avoimia. Päiväkodissa syödään vielä kaikkea reippaasti, mutta kun siirrytään koulupuolelle, alkaa ruokien karsastaminen.

Lapset ovat tottuneet näkemään minut vain keittiömyssy päässä ja kun he joskus näkevät minut aamulla töihin tullessa ilman myssyä, he ihmettelevät että “sullahan on tommonen tukka”. Heidän on vaikea uskoa, että minullakin on hiukset. Jotkut lapset ovat huomanneet, että minulta puuttuu yksi sormi. Siitä on kerrottu tarinaa, että se on hevosen viemää. Menetin sormen nuorempana hevosonnettomuudessa.

Olen aina viettänyt aikaa hevosten kanssa. Se on ollut minulle niin ammatti kuin harrastuskin. Tällä hetkellä vain harrastus. Olen vähän tällainen pullukoiden personal trainer, liikutan ystävieni hevosia ja poneja Lepsämän metsissä. Hevosen selässä on olo, että olen kotona. Kaikkein mahtavinta on, kun pääsee hevosen kanssa luontoon. Se on parasta terapiaa – turpaterapiaa.”