Näin Nurmijärvi rakentuu

Espanjansiruetana on erittäin haitallinen vieraslaji, joka kannattaa hävittää omasta puutarhasta ja julkisilta alueilta. Ne ovat etanoiksi jättikokoisia, kaikkiruokaisia suursyömäreitä, jotka pistelevät suihinsa nopeasti istutukset ja viljelykset. Espanjansiruetanan hävitys kannattaa tehdä nyt keväällä ennen kuin talvehtineet yksilöt ehtivät munia. Etana munii kerralla noin 20–30 munaa ja jatkaa munintaansa syksyyn asti. Yhden etanan munasaldo voi kesässä olla jopa 400 munaa.

Espanjansiruetanat ovat olleet pitkään ongelmana Rajamäen Isokallion alueella. Kunta on jo tuonut alueelle etanaroskiksia. Isokallion alueen etanaroskikset löytyvät Lehdontie ja Suotien risteyksestä sekä Isokalliotien ja Jalavatien risteyksestä. Roskiksista ja niiden tyhjennyksestä huolehtii kunnan viheralueiden yksikkö.

Kun törmäät muualla näihin nilviäisiin, niin on hyvä ilmoittaa uudet espanjansiruetanahavainnot Keski-Uudenmaan Ympäristökeskukselle, joka kerää tietoja vieraslajihavainnoista.

Tuholaisen tunnistaminen

Espanjansiruetana on kookas, täysikasvuisena noin 7–14 cm:n pituinen etana. Sen väritys on hyvin vaihteleva – on oranssinpunaruskeita, likaisenruskeita ja mustia yksilöitä. Jalan alapinta on kokonaan vaalea, tai reunoiltaan hieman keskiosaa tummempi. Lima on jokseenkin väritöntä.

Älä kuitenkaan sekoita espanjansiruetanaa alkuperäislajistoomme kuuluvaan ukkoetanaan, josta ei ole meille haittaa. Ukkoetana on myös suurikokoinen, usein lähes musta tai mustavalkoviiruinen, joskus myös harmaa. Sen jalan alapinnan reunat ovat jyrkkärajaisen mustat ja keskiosa valkea. Ukkoetana liikkuu yksin, ei joukoittain kuten espanjansiruetana.

Etanoita voi olla vaikea erottaa vain värin perusteella, selkein ero on hengitysaukon sijainti. Se sijaitsee molemmilla pääpuolella olevassa kilvessä, jossa ovat myös tuntosarvet. Espanjansiruetanalla hengitysaukko on kuitenkin kilven etuosassa ja ukkoetanalla kilven takaosassa.

Lisäksi ukkoetanalla on selässään pitkittäinen harjanne, joka päättyy häntäpäässä terävään kärkeen. Harjanne puuttuu siruetanoilta, joiden selkäpuoli on tasaisen kupera.

Hempeily pois – ja nilviäisiltä nirri

Etanat pitää tappaa ennen kuin ne laitetaan sekajätteeseen tai etanaroskikseen, hyvin pakattuna esimerkiksi suljetussa muovipussissa.

Etanajahtiin kannattaa lähteä vasta illanhämärässä, ovathan ne yökukkujia, sekä myös sateisen sään ystäviä. Ja myöskin jonkin sortin laumaeläimiä – kun löytää yhden, on lähistöllä yleensä muitakin. Keräämiseen on hyvä varautua kumihanskoin infektioriskin takia, ja matkaan myös kannellinen purkki, johon etanat voi laittaa ennen niiden hengiltä päästämistä.

Espanjansiruetanat pitää lopettaa mahdollisimman nopeasti, koska ne luultavasti tuntevat kipua. Nopeasti etanan saa hengiltä leikkaamalla sen pään saksilla sarvien välistä pitkittäin. Jos pään leikkaa poikittain, niin etanan etupää voi jäädä eloon. Etanan pään voi myös murskata voimakkaalla iskulla, esimerkiksi kivellä tai vasaralla kovaa alustaa vasten.

Jos leikkuu ja murskaaminen ei tunnu itselle sopivalta tavalta, niin etanat voi lähettää autuaammille metsästysmaille pudottamalla ne yksitellen voimakkaasti kiehuvaan veteen. Myös pakastaminen tappaa etanan, mutta toisaalta, kuka haluaa laittaa etanoita omaan pakkaseensa, on eri asia.

Jos haluaa kuitenkin hieman hempeillä, niin etanan voi ensin tainnuttaa miedossa (5 %) alkoholiliuoksessa ja tappaa sen jälkeen vahvassa alkoholiliuoksessa.

Vaikeuta etanoiden elämää!

Espanjansiruetanoiden keräämisen ja hävittämisen lisäksi on olemassa muitakin keinoja, joilla voidaan vaikeuttaa niiden elämää ja leviämistä. Nurmikko ja piha-alueen kasvillisuus kannattaa pitää matalana ja siistinä. Näin ne eivät löydä niin helposti piilopaikkoja, jotka estävät niiden kuivumisen lämpimässä auringonpaisteessa.

Etanoiden leviämisen estämiseksi niiden esiintymisalueilta ei saa kuljettaa muualle maa-ainesta, puutarhajätettä, multapaakkuja tai kasvintaimia, koska niissä voi luurata munia tai etanavauvoja.

Etanat voivat pitää majaa myös kompostissa. Kalkin ripottelu kompostin päälle on oiva keino päästä niistä eroon – imeehän kalkki etanoista veden. Avokompostia kannattaa välttää, jos ei halua sinne ei-toivottuja asukkaita.

Etanoiden torjuntaan käytetään myös rautafosfaattivalmisteita ja biologisia sukkulamatovalmisteita, ja osa niistä on myös kuluttajien käytettävissä.

Etanajahti siis alkakoon – nitistetään ne yhteisvoimin, tavalla tai toisella!

Bloggaajana

Jaana Solin, viestinnän asiantuntija

Tarmo Tuomola, työnjohtaja

Lisätietoja espanjansiruetanoista ja niiden elämästä:

Hietala, Annemari 2011. Espanjansiruetana Arion lusitanicus (pdf). Helsingin kaupungin rakennusvirasto, ympäristönsuojeluosasto.

Huusela-Veistola, E. & Lindqvist, B. 2020. Espanjansiruetana – levinneisyys, haitat ja hallintakeinot Suomessa. Teoksessa Huusela-Veistola ym. 2020. Ehdotus kansallisesti haitallisten vieraslajien hallintasuunnitelmaksi. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2020:32, 103–107. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-939-4

Kansallinen vieraslajisivusto Vieraslajit.fi