Kunnanjohtajalta

Eri puolilla maailmaa on lähtenyt leviämään Sorbonnen yliopiston professori Carlos Morenon kehittämä ajatus – vartin kaupunki. Idea siinä on, että kaikki päivittäiset tarpeet, kuten työ, koti, kaupat, koulut, terveydenhuolto, liikunta ja vapaa-ajanviettopaikat ovat saavutettavissa noin 15 minuutin kävelyn tai pyörämatkan etäisyydellä.

Aikamääre 15 minuuttia on peräisin siitä ajasta, jonka Moreno on ajatellut ihmisten viettävän pysäkillä julkista liikennettä odotellessaan.

Suomalaisittain asiaa on pohtinut Juha Kostiainen, joka on Tampereen yliopiston kaupunkiseutujen strategisen kehittämisen dosentti. Hän on innostunut ideasta, mutta toteaa, että Suomessa paikkakuntien keskustaajamista on monin paikoin jo kadonnut keskeisiä palveluita; kauppoja, ravintoloita, kouluja jne. Tämä on ymmärrettävää väestömuutoksen ja muuttoliikkeen seurausta, mutta asiaan ovat monin paikoin vaikuttaneet myös keskustojen ulkopuolelle rakennetut automarketit.

Kaupunkirakenteen hajoamista ja kaupungin rakenteen muuttumista väljemmäksi on kutsuttu kaupunkitutkimuksessa Nurmijärvi-ilmiöksi. Meillä Nurmijärvellä, ilmiön syntysijoilla, voimakkaimmat kasvuvaiheet ovat ajoittuneet viime vuosituhannen loppupuolelle. Seurauksena olivat valtavat investointipaineet ja kouluja ja päiväkoteja rakennettiin lähes vuosittain. 2000-luvun alkupuolella ilmiötä ryhdyttiin suitsimaan voimakkaasti kaavoituksella ja kiristämällä rakennuslupien ehtoja. Kasvua ohjattiin strategisesti kolmeen päätaajamaan, joista haluttiin muodostaa tiiviimmän asumisen ja palveluiden keskittymiä.

Näin Nurmijärvelle alkoi syntyä ikään kuin paranneltu Nurmijärvi-ilmiö. Kasvu on edelleen jatkunut voimakkaana, mutta maltillisempana, kuin kiihkeimpinä vuosina. Ja taajamien vahvistuminen on johtanut toivottuun tulokseen, että kasvun myötä myös taajamien palvelut ovat monilta osin kehittyneet ja monipuolistuneet – siitäkin huolimatta, että mm. vaatteiden, kirjojen tai urheiluvälineiden myymälöitä on suljettu kaupan siirryttyä yhä enemmän verkkokauppaan. Taajamiin on tullut ruokapaikkoja ja monenlaista yritystoimintaa. Myös päivittäistavarakaupan osalta on tehty keskusta-alueita tukevia ratkaisuja niin, että kauppapaikat eivät ole muuttuneet automarketeiksi, vaan ovat sijoittuneet taajamien keskusta-alueille.

Päätaajamien kehitystä tukevat myös julkisten palveluiden – koulujen, päiväkotien, kirjastojen ja kulttuuripalveluiden sijoittuminen, sekä keskusta-alueille sijoitetut liikuntapalvelut. Klaukkalan kampusalueelle on syntynyt lähes Vierumäen tasoinen liikuntapalveluiden keskittymä ja samalla ajatuksella on rakennettu myös Kirkonkylän liikuntapuistoa ja Rajamäen urheilualuetta uimahalleineen.

Näin meille on muodostunut – jos ei kuitenkaan vartin kaupunkeja, niin vähintäänkin hyviä aihioita vartin taajamiksi.

Uskonkin, että Nurmijärvi-ilmiö viisaasti ohjattuna voi olla positiivinen, elinvoimaa, tiivistyviä rakenteita ja vastuullista kehitystä tuottava asia, joka sopii hyvin yhteen vartin kaupunki tai vartin taajama -ajatteluun.