Kunnanjohtajalta

Lomakausi on ollut hyvä ja tullut tarpeeseen. Koronakevät otti meistä kaikista mittaa ja monista kovemman kautta. Kesällä rauhoittunut tautitilanne on antanut meille myös lomaa Koronasta.

Olemme päässeet pitkästä aikaa tapaamaan ystäviämme ja ikääntyneitä läheisiämme. Lapset pääsivät jo hetkeksi kouluihin ja päiväkoteihin. Olemme päässeet jumpalle, punttikselle, uimahalliin. Syömään ravintoloissa, ottamaan salaattia buffet pöydästä ja istumaan iltaa terasseilla. On käyty toreilla, elokuvissa, kesäteattereissa ja konserteissa. On matkustettu – ensin varovasti Uudenmaan ulkopuolelle ja sitten kesän aikana tehty reissuja mökille, Fiskarsiin, Kolille, Viroon, Espanjaan…

Ööh – siis mihin olikaan reissattu? No, oli mihin oli – olennaista on, että loma Koronasta on nyt ohi. Tilastot näyttävät, hurjia lukuja. Tuoreimmat 7 päivää 109 tartuntaa, kun edeltävät 7 päivää 51. Asiantuntijoiden mukaan toinen aalto on alkanut.

Palataan siis perusasioiden pariin. Pestään kädet. Pidetään etäisyyttä – myös kassajonossa. Yskitään hihaan. Ollaan reissujen jälkeen tunnollisesti karanteenissa. Käydään ikäihmisten puolesta kaupoissa ja apteekeissa. Opetellaan maskien käyttö. Vältetään tarpeetonta matkustamista ja ihmisjoukoissa oleskelua.

Tuntuu tylsältä. Loman loppu tuntuu aina tylsältä, mutta tässä tilanteessa se tuntuu erityisen tylsältä. Tylsältä tuntuu myös tunnustaa se totuus, että tauti ei ole nujerrettu – mutta niin se vaan on. Koronaan sairastumisen riski on jälleen kasvanut ja oma suojautuminen ja hygieniasta huolehtiminen on ainoa keino estää taudin leviämistä. Nyt on syytä unohtaa taisteluväsymys tai välinpitämättömyys ja muistuttaa mieliin, että kyseessä ei ole mikään heinänuha, vaan vaarallinen, maailmanlaajuisesti ihmisiä tappava tauti.

Kevät kaikkine vaiheineen opetti meille paljon ja nyt on syytä hyödyntää niitä oppeja. Yhdessä tsemppaamalla saimme taudin Suomessa kuriin todella nopeasti ja tehokkaasti. Jos toimimme vastuullisesti, pystymme tehotoimilla ja kohdennetuilla tiukemmilla rajoituksilla mahdollistamaan sen, että kaikkea kanssakäymistä ei tarvitse lamauttaa.

Muistamme myös, minkälaista oli aika, jolloin koulut toimivat etänä ja suuri osa väestöstä oli etätöissä. Nyt kannattaa käyttää hetki siihen, mitä tuosta ajasta voi ottaa opiksi. Miten selviydymme tilanteesta, jos joudumme siihen uudelleen. Voiko jonkin asian tehdä toisin – on se sitten työpisteen ergonomia, työn rytmittäminen, aikataulut ja ulkoilut lasten kanssa, ruokahuolto jne. Tilanteeseen kannattaa varautua – ainakin henkisesti.

On jälleen hetki, jolloin on meistä jokaisesta kiinni se, miten tauti lähiviikkoina ja kuukausina meidän keskuudessamme leviää. Yhdessä me nujerramme tämän toisenkin aallon. Tsemppiä ja jaksamista kaikille!