Kunnanjohtajalta

Hallitusohjelma lupaa Suomen kunnille mahdollisuuksia erilaistua. Tätä on pidetty pitkään tabuna maassa, jossa kansalaisten yhdenvertainen kohtelu on perustuslakiin kirjattu arvo, jota on haluttu turvata mm. vahvalla normituksella.

Suomen kunnathan ovat kokonsa, väestörakenteen, pinta-alan ja monen muun muuttujan suhteen lähtökohdiltaan hyvin erilaisissa tilanteissa. Joustamattomat normit ovat saattaneet johtaa epätarkoituksenmukaisiinkin tilanteisiin. Kuntien toimintaedellytyksiä luvataan nyt vahvistaa purkamalla normeja ja karsimalla kuntien tehtävien mitoitusta ja toimintatapojen yksityiskohtaista sääntelyä.

Jos kuntien erilaiset tarpeet tunnistetaan ja erilaistuminen sallitaan, kukin kunta todennäköisesti pystyy paremmin palvelemaan alueensa väestöä. Hallitusohjelmassa luvataan kunnille tehtävien hallittu eriyttäminen ja sen myötä kuntien omien vahvuuksien ja elinvoiman tukeminen.

Kasvukunnan näkökulmasta tämä tuntuu lohdulliselta. On myös ilahduttavaa, että hallitus lupaa seurata tarkoin kunkin kunnan mahdollisuuksia selviytyä kasvavista palvelukysynnästä ja palvelukustannuksista erityisesti varhaiskasvatuksessa ja koulutuksessa, ja reagoida niihin. Lisäksi kuntien ja kaupunkien investointikykyä luvataan vahvistaa.

Nurmijärvellä kasvu on vahvuutemme, mutta siinä piilee myös Akilleen kantapäämme talouden näkökulmasta. Keskimääräisen kuntaan muuttavan perheen tulot kunnalle jäävät tällä hetkellä kuluja pienemmiksi. Hallitus lupaa ohjelmassaan turvata eri kokoisille kunnille edellytykset järjestää lakisääteiset palvelut – ottaen huomioon demografisen kehityksen ja kasvavien kuntien edellytykset investoida kasvuun ja hoitaa sosiaalisia ongelmia. Toivoa sopii, että tämä todellakin toteutuu.

Rahoitusosion toinen mieluisa lupaus on, että hankehumpan ja valtionavustusten sijaan kuntien tehtävien rahoituksessa painotetaan yleiskatteellisia valtionosuuksia. Sekä verotulojen tasauksen tarkastelu siten, että kuntien alueella syntyvästä verotulosta mahdollisimman suuren osan tulee jäädä kuntien omaan käyttöön.

Kuntiin tullaan suhtautumaan jatkossa enemmän kumppaneina. Tämä toivottavasti tarkoittaa sitä, että kuntien erilaisia tarpeita kuullaan ja huomioidaan. Hallitus on käynnistämässä strategista yhteistyötä suurimpien kaupunkien kanssa. Suurista kaupungeista puhuttaessa on tärkeä muistaa, että Helsingin seudun kehyskunnat, eli KUUMA-kunnat, muodostavat yhdessä Helsingin jälkeen maan toiseksi suurimman alueen, joka sietäisi kyllä tulla huomioiduksi tässä yhteydessä.

Jännittävää nähdä sekin, mitä seuraa, kun kuuden suurimman kaupungin asema virallistetaan ”valtakunnallisten haasteiden ratkaisemisen välineenä”. Lienee etumme, että kolme suurinta kaupunkia ovat lähinaapureitamme.

Kuntaliitto on jo käynnistänyt selvityksen, mitä erilaistumisen elementtejä – joustoja ja norminpurkuja kunnissa pidetään kiireellisinä ja tarpeellisina. Omaa listaamme kerätessäni kuulen mielelläni myös kuntalaisten näkemyksiä näihin kysymyksiin.

Outi