Kunnanjohtajalta

6.12.1939 ei pidetty itsenäisyyspäivän juhlia. Talvisota oli syttynyt 30.11. ja juhlallisuudet oli peruttu, Suomen 22. itsenäisyyspäivä oli työpäivä, jota monet viettivät korsuissa keskellä talvisodan taisteluja. Presidentti Kallio piti puheen, jossa osoitti kunnioitustaan, kiitostaan ja kannustustaan maatamme suojaaville joukoille ja kaikille jotka tavallaan ottivat osaa puolustustyöhön ja joukkojen varustamiseen.

Nyt 80 vuotta myöhemmin kunnioituksen ja kiitoksen sanat eivät ole vanhentuneet, vaan ne on syytä lausua entistäkin painavampina.

Me sotienjälkeiset sukupolvet olemme saaneet syntyä ja kasvaa vapaassa maassa, joka on monessa asiassa maailman kärkimaita. Olemme mm. maailman vakain valtio, maailman turvallisin maa, Suomen poliisi ja sisäinen turvallisuus ovat maailman toiseksi parhaat ja Suomessa on maailman riippumattomin oikeuslaitos. Suomi on myös maailman onnellisin maa, maailman kolmanneksi tasa-arvoisin maa, meillä on maailman puhtainta ilmaa, meillä on eniten inhimillistä pääomaa ja olemme maailman lukutaitoisin maa. Suomi on maailman toiseksi oikeudenmukaisin maa lapsille, Suomessa äitien ja lasten hyvinvointi on maailman toiseksi parasta ja Suomen passi on maailman kolmanneksi vaikutusvaltaisin.

Tämä kaikki on kovan työn ja ahertamisen aikaansaannosta. Se kertoo suomalaisesta sisusta, oikeudentunnostamme, halustamme pärjätä ja menestyä sekä arvostuksestamme maatamme, sen kansaa, luontoa ja kulttuuria kohtaan. Me, yhdessä, haluamme rakentaa ja kehittää itsenäistä Suomea maana, joka pärjää, menestyy ja voi hyvin ja jossa kaikilla meillä on tasa-arvoisesti omalla tavallamme mahdollisuudet pärjätä, menestyä ja voida hyvin.

Siniristiliput liehuvat saloissa. Kaksi kynttilää valaisee kunnioittavasti pimenevää iltaa ikkunanlaudalla. On aika hiljentyä kiittämään kaikesta siitä mitä olemme saaneet ja myös kaikesta siitä, mihin meille on annettu mahdollisuudet Suomeamme edelleen rakentaa.

Nurmijärven kunnan ja omasta puolestani toivotan hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Rannalle himmeän lahden
Aurinko laskenut on
Kutsu jo soi iltahuudon
Taakka jo laskettu on
Taattoa muista sä silloin
Askel jo uupunut on
Lapset ja lastemme lapset
Teidän nyt vuoronne on

Hoivatkaa, kohta poissa on veljet
Muistakaa, heille kallis ol’ maa
Kertokaa lasten lapsille lauluin
Himmetä ei muistot koskaan saa

(Kalervo Hämäläinen, Veteraanin iltahuuto)