Kunnanjohtajalta

Kyllä on ilmoja pidellyt. Näin kai voi sanoa, vaikkei hellettä ole sopiva taivastellakaan – koska jo 90 päivän päästä on taas marraskuu

Helle ei silti ole vain hellinyt ja monelle onkin helpotus, kun ennusteet näyttävät tuleville viikoille enemmän alle 20 asteen kuin yli 30 asteen lämpötiloja.

Jäähdytyksen, tuuletuksen, varjostuksen ja veden avulla on pyritty auttamaan tilannetta kaikissa kunnan palvelupisteissä, mutta olosuhteet ovat silti olleet monin paikoin tukalat. On huomattu, että pakkasiin olemme kyllä osanneet varautua mm. taloteknisesti, mutta näin pitkiä helteitä ei ole pidetty valtion rahoituskriteerien näkökulmasta arkipäiväisinä haasteina. Siitäkin huolimatta, että esimerkiksi palveluasuntojen rakentajat ovat asiaan kiinnittäneet huomiota ja ympäristöministeriön 2010 selvityksessä tyypillinen toive on ollut ilmastointilaitteiden tuominen julkisen investointituen piiriin.

Näin kuumia kesiä on tilastollisesti kahdesti sadassa vuodessa. Mutta onko tilanne tämä myös jatkossa? Maailman ilmaston tilaa kuvaavan raportin mukaan kasvihuonekaasujen määrä on nyt historian korkein, lämpötilat nousussa ja arktinen jää sulamassa ennätystahtiin. Raportin mukaan neljä kaikkien aikojen lämpimintä vuotta on nähty vuoden 2014 jälkeen. Luontaisesta vaihtelusta ei ole enää kyse, vaan ilmastotutkijat ovat yksimielisiä siitä, että kesän äärimmäiset sääilmiöt ja lämpeneminen johtuvat fossiilisten polttoaineiden käytöstä ja kasvihuonekaasuista.

Tarttis varmaan tehdä jotain. Vai mitä?

Ilmastointiongelmat ovat luultavimmin ratkaistavissa, mutta entäs ne ilmasto-ongelmat? Ehtisimmekö vielä tehdä jotain muutoksen hillitsemiseksi?

Päästöjen vähentäminen on monille jo nyt arkea ja ympäristötekijät huomioidaan liikkumisen, jätteiden, energiankäytön, hankintojen ja muiden päivittäisten – ehkä pieneltäkin tuntuvien valintojen yhteydessä. Kiitos siitä! Asian tiedostaminen ja tärkeäksi kokeminen ei ehkä olekaan enää se kaikkein suurin kynnys – vaan valintojen ja tekojen houkuttelevuuden ja mahdollisuuksien lisääminen. Jos muovien lajittelu on liian vaivalloista, ei sitä kauaa jaksa. Jos hybridiä ei saa helposti ladattua, ei sitä ominaisuutta tule käytettyä.

Se kuuluisa joku tarvittaisiin – mutta uskon itse siihen, että kun tahtoa ja kysyntää on, syntyy myös ratkaisuja – sekä yksityisellä, että julkisella sektorilla.

Nurmijärven kunta on jo vuosia tehnyt mittauksia kuntalaisten ekologisesta jalanjäljestä ja kasvihuonepäästöistä. Käyrillämme näkyy kunnan kasvu, mutta myös se, miten asumisen energiatehokkuus on parantunut ja julkisen liikenteen käyttö ja vähäpäästöisemmät menopelit ovat lisääntyneet. Olemme saavuttamassa tavoitteemme vähentää asukaskohtaisia kasvihuonepäästöjä neljänneksellä vuodesta 2006 vuoteen 2020. Olemme kuntana liittyneet energiatehokkuussopimukseen, saaneet kunnan hallitsemien tilojen lämpöindeksiä pienennettyä ja mm. siirtyneet led-valaistukseen.

KUUMA-kunnat toteuttavat yhteistä ilmasto-ohjelmaa. Paperitasolla tiikerimme näyttää voivan hyvin, mutta kun sitä tarkemmin tutkailee, herää kysymys ovatko lihakset hieman surkastuneet.

Vaikka yhteistyössä on voimaa, naapurikateus se vasta on kaikkien voimavarojen äiti. (Tiesittekö, että Kirkkonummi on julistautunut ekoälykunnaksi? Tai että Hyvinkää pyrkii jätteettömäksi?)

Mielestäni on ryhdistäydyttävä, asetettava selkeämpiä ja kunnianhimoisempia tavoitteita, otettava rohkeampia askelia, mentävä mukaan kokeiluihin ja viestittävä aktiivisemmin siitä mikä tilanne on ja mihin suuntaan olemme menossa. Valtakunnallisesti on meneillään erilaisia Hinkuja ja Fisuja, joihin osa naapureistamme on jo mennyt mukaan. Niissä on kovia tavoitteita – ei päästöjä, ei jätettä, ei ylikulutusta. Uskallammeko asettaa riman niin korkealle? Jos KUUMA-tiikeri ei voimaannu, eikä sen karjunta ulotu meille asti, on syytä miettiä muita vaihtoehtoja.

Outi

Blogin etusivulle