Veljesten sanoja ja sanontoja

Mitä se meriteeraa – Seitsemän veljeksen sanojen ja sanontojen selityksiä

Oheinen sanasto on laadittu helpottamaan Kivi-juhlien näytelmän Seitsemän koiraveljestä seuraamista, mutta sen avulla voi avata tietenkin myös alkuperäisteoksen sanontoja.

• Heidän isäänsä, joka oli ankaran innokas metsämies.
  Ankaran innokas – erittäin innokas (Kivelle tyypillistä ankara-sanan käyttöä)

• Tunnettu oli hänen suora ja vilpitön, ehkä hieman jyrkkä mielensä.
  Ehkä – joskin, vaikka (sanan vanh. merkitys)

• Mutta peijakas meidät kuitenkin viimein täällä perii, te mullisaukon pojat!
  Peijakas – Lievä kirosana: saamari, hitto, perhana
  Mullisaukko –  keskenkasvuinen saukko (tässä haukkumasanana)

• Sen tähden on parasta – – päästä näistä härkäpäivistä.
  Härkäpäivät – joulunpyhien jälkeiset työarjet; tässä kuitenkin paremminkin työttömät päivät

• Ei yhtään surua siitä juonesta enää poikaset, ei yhtään. / Käykäämme juoneen ja lähtekäämme lukkarille kouluun.
  Juoni – hanke, suunnitelma, puuha; vaiva, rasitus

• – – ja paukahtelkoon havutukki Jukolan nurkissa aamusta iltaan.
  Havutukki – pölkky, jonka päässä pienennettiin havuja lantaan sekoitettaviksi

• Myykäämme viheliäinen Jukola tai pankaamme se vuokralle Rajaportin nahkapeitturille.
  Nahkapeitturi –  ammattilainen, joka muokkaa vuodat eri käyttötarkoituksiin sopiviksi

• – – imeä verta, hilloa lihaa kuin hyttyset ja Lapin noidat
  Hilloa – syödä ahmien, jauhaa.

• Onhan meillä talo ja huoneet
  Huoneet – asumus, talo, rakennus

• (Kiivastuneen Juhanin huudahdus:) Herran poika ja Kaitarannan Kusta! / Mutta nyt, sano Kaitaranta.
  Kaitaranta – iso pelto ja torppa Palojoella.

• Istu ja pala!
  Leikillinen sadattelu tai lievä kirous; tullut tutuksi ehkä juuri Kiveltä

• Tässä nyt seison makkarahalko kädessä.
  Makkarahalko – liereä, halkaisematon halko

• – – niin jalkapuuhan meitä vartoo, veljet, musta jalkapuu.
  Jalkapuu – kahden päällekkäisen hirren muodostama laite, jonka reikään rangaistava kytkettiin jalastaan kirkkokansan nähtäväksi; Nurmijärven 5-reikäinen jalkapuu oli kirkon eteisessä. Tämä häpeärangaistus poistettiin 1848.

• Parastahan siis tehdä tuossa tiimassa se merkillinen temppu
  Tiima – tunti; tuokio, hetki (ruots.)

• Sillä nyt mennään –– haarapussit olalla.
  Haarapussi – eväiden kuljettamiseen tehty kaksiosainen kangaspussi, jota kannettiin olalla pussin toinen pää etu-, toinen selkäpuolella

• (Juhani mätkii kiivastuksissaan eväspussiaan maahan ja Simeoni kieltää:) Älä Herran tähden Herran lahjaa. Muisteleppas ”Paimion piikaa”.
  Paimion piika – Kivi viittaa 1800-luvullakin yleisesti tunnettuihin Paimion piian ja Pommerin piian arkkiveisuihin, ehkä sekoittaa ne. Koreilunhaluinen Pommerin piika pani tielle kaksi eipää jalkojensa alle varjellakseen kenkiään kuralta. Rangaistukseksi maa nielaisi hänet.

• Panisinpa, peeveli vie, nyt selkään poikaa
  Peeveli – lievä kirosana: helkkari, hemmetti; samaa juurta kuin pyöveli

• Miksi hylkäsit minun talonpojan, oikein savitalon pojan, vanhimman pojan?
  Savitalo –  talo jossa on savimaat, vankka talo

• – – vartoohan meitä vaivaisia tulinen tukkajuhla.
  Tukkajuhla – (esim. lukusilla huonoja lukijoita kohdannut) tukistaminen

• – – ja tuolla loistaa lukkarin punainen puustelli kuin liekehtivä perkelten pesä!
  Puustelli – virkatalo (ruotsiksi boställe); asunnoksi saatu virkatalo ja virkatalon maiden viljeleminen olivat yleensä osa viranhaltijan palkkaa.

• Miksi en avannut ennen silmääni – – tuon näreen alla tuossa?
  Näre – (nuori) kuusi

• Siellä istun kohta kanervaisella polstarilla.
  Polstari – patja

• Korttikaalista ulos kaikki yksimielisesti!
  Korttikaali –  putka (vanha kansanom. sana)

• – – kuinka hän lierutti tämän otsa-vihkoni etusormensa ympäri
  Vihko – järjestämätön tukko, kasa heiniä tms., tässä otsatukka

• Porstua tömisee.
  Porstua – (varsinkin maalaistalon) eteinen (ruots.)

• Juoksepas, Rusko, ja pyöritä pyörää; keisarin knalleja karsitaan syömään. /Karsitaan nyt kulkemahan ylös, alas, mäkii
  Knalli – hapankorppu (ruots.)
  Karsia – mennä hyvää vauhtia (murt. merkitys)

• Hustote till? sanoi ruotsalainen.
  Mitä kuuluu? (kansankielinen väännös ruots.)

• Kappusivai sanoi ryssä.
  Kuinka voit? (kansanomainen väännös venäjästä)

• Muori imee ja napsuttelee koska faari pelaa
  Pelaa – soittaa (esim. viulua; ruots.)

• – – noidu lukkarin kurkkuun ijankaikkinen sian-tauti.
  Sian-tauti – sikotauti (kansanom.)

• Voi te kalmukit ja koirankuonolaiset!
  Kalmukit = mongolien läntinen ryhmä/kuviteltu koiranpäinen (ihmis)olento; sotatarinoissa raaoiksi kuvailtujen aasialaisten nimitys

• (Varoittelua liiasta löylystä:) – – ja olemmepa kartena pian.
  Karsi – kynttilän sydämen, päreen tms. hiiltynyt osa

• Se on mennyt asia eikä parane siitä, että sitä leksottelet.
  Leksotella – lörpötellä

• Eikö käsittäisi meitä sielläkin esivallan koura? / En tiedä, mikä kumma häiriö mun käsitti.
  Käsittää – saada käsiinsä, saada kiinni (vanha merkitys)

• He vourasivat talonsa nahkapeitturille
  Vourata – vuokrata

• Olenko minä piirtoposkinen metsäsika
  Metsäsika – mäyrä; sen valkoisessa päässä on silmien ja korvien yli menevä musta juova

• Etten kiltaa minäkään tuota rangaistusparakraaffia
  Kiltaa – hyväksyä (murt.; ruots.)
  Parafraaffi – pykälä

• – – hänellä on jäniksenpassi kourassa
  Saada jäniksenpassi – saada häätökäsky

• Te murjaanit, kyllä minä teidät opetan.
  Murjaani – neekeri tai muu tummaihoinen (vanh. Raam.; murt., leikill.)

• Huhkain tuolla korvessa huutelee
  Huuhkaja (murt.)

• Kimauta tuosta, veli Tuomas [olutta kiulusta] ja oikein aika mekosta.
  Aika mekosta – Kelpotavalla (harv.)

• Juho vääntää ja kimpustaa kuin Israeli itse
  Israel – Enkelin kanssa painineen (patriarkka) Jaakobin kunnianimi (Raam.); tav. hänestä polveutuva kansa

• Tuopas, Eero, haaru tuolta nurkasta.
  Haaru – haarakas tulenkohennuspuu

• En tuhannen riksin edestä rikkomaan korkeata juhlaa.
  Riksi – vanha Ruotsin raha, riikintaalari (ruots. riksdaler); Suomessa Venäjän rahan ohessa käytössä vuoteen 1840.

• Allani makaa poika kuin märkä tallukka vaan.
  Tallukka – kankaasta tehty jalkine

• Enkö huutanut kuin rajamies korkealla äänellä
  Rajamies – Väärin siirretyllä rajalla huutava yliluonnollinen olento

• Olkoon menneeksi, yksi pinnistys vielä. Tersii vaan.
  Tersii – usutussana esim. koiralle (ven.)

• Votti poika, sanoi ryssä!
  Katsos; kas vain; no hyvä (ven.)

• – – että on sinussa pari luotia vähemmän kuin minussa.
  Luoti – vanha painomitta

• Tanssikaamme ryssää; siinä olen minä juuri mekkari.
  Tanssia ryssää – tanssia ripaskaa
  Mekkari – aika poika, mestari

• Mutta mielinpä nyt kertoa vanhasta Taula-Matista
  Taula-Matti – Liika- eli köllinimi, kuten Kivellä myös esim. Karja-Matti. Taula on koivunkäävästä liotettua herkästi syttyvää massaa, jolla saatiin tuli hankaamalla tai iskemällä tuluksista kipinä.

• Kaiketi pienen kyynysilmäisen karhunpoikasen
  Kyynysilmäinen – pieni-, sirrisilmäinen (murt.)

• Tai itse Körrin ja Kyöpelin, arvaan minä
  Körri, Kyöpeli – mörkö, kummitus / aave, mörkö, pahahenki

• – – vaan istui siellä tumpuri ahma-vetkale
  Tumpuri – tummanruskea (kansanom.)

• – – tervaskannon, jonka juuret keväitten kirret oli kohottaneet ylös.
  Kirsi – routa

• Onpa jo aika lähteä köppäilemään kölsäänsä taas
  Kölsä – koju, hökkeli, tönö (kansanom.)

• Onhan se oikeutta ja velvollisuutta, että ihminen ruokkoo ruumistansa.
  Ruokota – puhdistaa, siistiä

• Ja voin päällä vielä maan kauhea pyllimakkara.
  Pyllimakkara – (sian)mahalaukusta tehty iso ryynimakkara, jota syötäessä kastettiin rasvaan

• Olethan sinäkin se imeläsuinen ”terve-rabbi”.
  Tällä sanalla Juudas tervehti Jeesusta Getsemanessa kavaltaessaan hänet.

• – – Timo, se Jukolan hallavasilmäinen vuohipukki?
  Hallava – harmaa; haaltunut

• – – jota likat eivät juuri näytäkkään tuommoisille nurru-pojille kuin sinä!
  Nurru – arka, saamaton mies

• –– on minua yhdeksikin mielitty kuvata ja kutsua: mäyräksi, Könnin kuokkamieheksi, ja sen tuhanneksi täällä.
  Könnin kuokkamies – Könnit olivat ilmajokelainen talonpoikaissuku, jonka useat jäsenet olivat taitavia kello- ja rautaseppiä. Erään heistä kerrotaan rakentaneen automaattisen kuokkijan. Sanaa käytetty kankeasta ihmisestä.

• Minä laulan kuin mies, heläytän kuin klaneetista vaan.
  Klarinetti; Kivellä klaneetti tai klanetti.

• Ilokivi tämä on, Väinämöisen ilokivi.
  Paasi, jolla Väinämöinen soittaessaan ja laulaessaan istui

• (Lauri humaltuneena Hiidenkivellä:) Minä tahdon saarnan saarnata…
  Yksi esimerkki maamme kansanperinteeseen kuuluvista pilasaarnoista, kansanomaisesta ilottelusta

• (Lauri saarnaa) – – Pietarin vanhasta kaprokista ja kymmenestä napinlävestä.
  Kaprokki – päällystakki, leveäkauluksinen viitta

• Kuin sysitukki Nukarin tammesta alas.
  Sysitukki – puunrunko joka hiilletään sydeksi mm. paja-ahjossa käytettäväksi
  Nukari – yksi Nurmijärven kylä
  tammi – pato (ruots.); Nukarin kylän kohdalla on Vantaanjoessa koski ja siinä tammi eli pato

• Siivosti, herrat, voudit ja rengit / Mene jahtivoudin opetettavaksi.
  Vouti – suuren maatilan työnjohtaja; toisaalta hallintovirkamies, joka mm. peri kruunun verot tai johti yhteisiä asioita kuten jahtivouti petojen ajoa

• – – että syödään täällä lihaa kuin kekrinä vaan.
  Kekri – vanha kansanomainen syysjuhla; myöh. siihen on yhtynyt pyhäinpäivä

• Karasoo! Kasakkojen piikkejä on Suomen poika ennenkin taitellut.
  Karasoo – Hyvä! (venäjän kielen harashoo)

• Onpa se neuvo peräisin miehen kallosta vaan ei hatsaleen ämmän pääkkösestä.
  Hatsale – hupakko, hassahtava (murt.)
  Pääkkönen – pieni pää

• ––mieltyi vartomaan vahinkonsa palkintoa mainiosta huhdasta.
  Huhta – (vars. järeään havumetsään tehty) kaski, johon tehty viljelys antoi ensimmäisinä vuosina hyvän sadon

• ––menettää [rahat] viinaan, siirappijuomaan, vehnäpulliin ja prenikoihin.
  Prenikka – pumpernikkelintapainen, eläinkuvioinen piparkakku, joita venäl. kauppiaat myivät (ven.)

• Itse päämestarin, itse Lusifeeruksen!
  Lucifer – (lat.)’valon tuoja’; kirkas enkelien ruhtinas, joka kapinallisuutensa takia kuitenkin syöstiin alas helvettiin ja tuli tarkoittamaan paholaista

• Sakramenttu, poika, mitä on minun tekemistä sinun kanssas? Sakramenttu – Lievä voimasana: kirottu, hemmetti (myös muoto: sakramenskattu).

• – – olemmehan eläneet kuin koirankuonolaiset, juoneet viinaa kuin Mahometit ja Turkkilaiset.
  Mahomettilainen = muhamettilainen (vanhaa suomea), islaminuskoinen

• Kiikissä olemme, kiikissä!
  Olla kiikissä – olla pinteessä, ahdingossa.
  Kiikki = puu, johon eläimen ruho ripustetaan nyljettäväksi.

• Sotaväkeen marssikaamme ottamaan värvinkiä muutamaksi vuodeksi.
  Ottaa värvinki – pestautua sotaväkeen, värväytyä.
  Ruotujakoisen armeijan ollessa lakkautettuna Suomessa oli värvättyä sotaväkeä (1812–1860).

• Niin, lähtekäämme Heinolan kuuluisaan ja hirveän suureen pataljooniin.
  Heinolan pataljoona – Suomeen oli 1812 perustettu pääasiassa miesten palkkaamiseen perustuva sotaväki; siihen kuului mm. Heinolan pataljoona.

• – – kaikista näistä meidät pelastaa kruunun harmaa takki.
  Sotaväessä, ”kruunun harmaassa takissa”, uskottiin oltavan turvassa lain uhkalta.

• – – muut katsovat ylös niin kuin hunöörillä ja kunnioituksella.
  Hunööri – Leikill. ilmaus kunniasta, kunnianteosta; Hounour – kunnia, kunnioittaa (engl.)

• Koetanpa ottaa siitä pohdin.
  Ottaa pohdin – ottaa selvä

• – – koska sun kanalja kieles tahtoisi tästälähin haastella pilkkasanoja.
  Kanalja – lurjus,ryökäle;hävytön

• – – kotonurkkien haisu, ihanampi neitsytmaarian sänkyruohon tuoksua.
  Neitsyt Maarian sänkyruoho – Keltamataran kansanomainen nimi. Kasvi on tunnettu hyvän tuoksuisista kukistaan.

• Pojat ja veljet, saman maatuskan kantamat
  Maatuska – nainen (arki kiel.)

• Hän on käskettävä tuliaiskestiin päätöksemme mukaan.
  Käskeä – kutsua, pyytää (arki kiel.)

• – – mikä oli Sepeteuksen poikain isän nimi?
  Kansanomainen kompakysymys; pohjana Uuden testamentin mainitsemat kalastaja Sebedeus ja hänen poikansa, apostolit Jaakob ja Johannes.

• – – en olekaan mikään korkea kirjanoppinut ja jupisteeri.
  Jupisteeri – Leikillinen ilmaus oppineesta henkilöstä.

• Minulla ei ole valta – – pöyrytellä poikaköllien saivaristoa.
  Saivar(e) – täin muna;
  saivaristo (leikill.) – tukka

• – – Smatrii, kubbe.
  Katso, ukko (ven. ja ruots.)

• Minä näen – – kyräilevän, vaikka jo kalsunkin vihan.
  Kalsu – tylsä (esim. kirves)

• – – että seisomme kartteeratulla tiellä .
  Kartteerattu – karttaan merkitty

• Onpa – – sammale tarttunut kiireellesi, kotomme armas.
  Kiire – (pää)laki; vrt. ”kiireestä kantapäähän”

• Mutta Sebaotille kiitos ja kunnia!
  Sebaot – Israelin Jumalan lisänimitys, suom. Raamatussa ”Herra Sebaot”.

• Hosianna!
  Heprean hoosianna-huudahduksella (= auta, pelasta) tervehdittiin kuningasta tai käännyttiin Jumalan puoleen.

Teksti on julkaistu alun perin Kivi-juhlien Seitsemän koiraveljeksen käsiohjelmassa 2004 – 2006.

Teksti: FL Pirjo Itkonen
Pirjo Itkonen (1938-2011) oli opettaja ja kirjailija, joka tutki kotipaikkakuntansa Nurmijärven kieltä ja kulttuuria. Itkosen teoksia ovat: Kylää ja kyläläisiä (1998), Nurkkakiviä (Itkonen, Pirjo, Koskela, Leena & Yli-Paavola, Jaakko, 2006), Kierros Kirstaassa (2009) sekä (toim.) Eteläisessä Hämeessä, kirjallisia kuvia Nurmijärveltä (2000).