”Eilän, nimittäin, päätettiin kirjallisuuden seurassa akateemiassa, että seura ottaa minun kirjani painettavaksi ja maksaa minulle palkinnoksi yksi sata kaksikymmentä ja viisi ruplaa eli 500 markkaa. Näin paljon en enään uskaltanut toivoa, mutta kävipä paremmin kuin luulinkaan.”
—Aleksis Kiven kirje isälleen Erik Johan Stenvallille, 3.3.1864.
Aleksis Kiveä on sanottu ensimmäiseksi suomalaiseksi ammattikirjailijaksi. Muuta ammattia hänellä ei ollutkaan. Kivi kirjoitti aluksi ruotsiksi, mutta ryhtyi kirjoittamaan suomeksi Fredrik Cygnaeuksen kannustamana.
Vaikka Kiven tuotannon merkitys on tavallaan rakennettu vasta hänen kuolemansa jälkeen, oli hän kirjailijana määrätietoinen. Hän suunnitteli ja kirjoitti paljon, korjasi käsikirjoituksiaan ja muistitiedon mukaan myös ilmoitti vanhemmilleen haluavansa olla nimenomaan kirjailija.
Kivi työskenteli ahkerasti saadakseen teoksiaan julkaistuksi ja hänen tiedetään lukeneen ja luetuttaneen tekstejään ystävillään.
”Jonkin ajan päästä tulen taas kaupunkiin ja alan reippaammin voimin työskennellä menestykseni eteen, mutta ennen kaikkea jotta saisin velkani maksetuksi. Työni on nyt valmistunut. Olen kirjoittanut sen kaksi kertaa uudelleen alusta loppuun, kummallakin kerralla aivan kokonaan. Ehkäpä se ehtii tulla painetuksi ennen uutta vuotta.”
—Aleksis Kiven kirje opettajalleen Elias Lönnrotille 25.10.1863.
Aleksis Kivi kirjoitti tiettävästi ainakin 20 teosta, joista 17 on säilynyt kokonaan tai osittain ja kolme on kadonnut.
Kivi julkaisi omalla kustannuksellaan Kanervalan ja Nummisuutarit. Teoksista Karkurit, Kihlaus, Kullervo, Lea, Margareta, Seitsemän veljestä, Vuoripeikot ja Yö ja päivä löysivät julkaisijan ja näytelmiä Karkurit, Kihlaus, Lea ja Margareta esitettiin teatterissa jo Kiven elinaikana. Osa teoksista on julkaistu vasta Kiven kuoleman jälkeen. Käsikirjoituksista Maisteri Virokannus, Aino ja Sankarteos ovat kadonneet.
Kiven teokset saivat tunnustusta jo kirjailijan elinaikana. Esikoisteos Kullervo palkittiin Suomalaisen kirjallisuuden Seuran näytelmäkilpailussa vuonna 1860 ja komedia Nummisuutarit sai Suomen ensimmäisen valtionpalkinnon parhaasta kaunokirjallisesta teoksesta vuonna 1865. Palkinto oli merkittävä, 2500 markkaa, joka oli moninkertainen summa verrattuna esimerkiksi kansakoulun opettajan vuosipalkkaan.
Suomalainen kansanelämä oli Kivelle tuttua, mutta nykytutkimuksen valossa voidaan sanoa, että Kiven kirjoituksissa näkyy myös hänen lukeneisuutensa. Kivi luki ruotsiksi käännettyä maailmankirjallisuutta ja tietokirjoja.
”Jos sinulla on tilaisuus, lainaa minulle joitakin vihkoja Shakspearea… Erityisesti toivoisin saavani ne osat, joissa on Hamlet, Kaksi nuorta veronalaista ja Henrik IV. Lukisin niitä ääneen muutamille naisille täällä, vaikkakin paljon täytyy tietystä jättää pois.”
—Aleksis Kiven kirje ystävälleen kirje Robert Svanströmille, 11.7.1863.
Kiven kieli on kiinnostanut tutkijoita ja kriitikoita. Kiven aikalainen ja ankarin kriitikko August Ahlqvist luonnehti Kiven kieltä törkeäksi uusmaalaiseksi murteeksi. Myöhemmin Kiven kielen ansiot on tunnustettu.
Lähteet & Lainaukset:
Aleksis Kivi: Kirjeet – kriittinen editio, Niemi, Juhani (toim.) et al. SKS/2013