Aleksis Kivi ja rakkaus
Aleksis Kiven näytelmistä Karkurit, Canzio ja Leo ja Liina ovat aiheeltaan rakkausdraamoja ja monet Kiven rakastetuista runoista, Sunnuntai, Keinu, Onnelliset ja Anjanpelto kuvaavat rakkauden ja ihastumisen tunnetta. Näytelmien sankarittaret me tiedämme. Mutta keitä olivat niiden kirjoittajan omien rakkaudentunteiden kohteet, mitä tiedämme Aleksis Kiven naissuhteista.
Siuntion Fanjunkarsissa samaan aikaan asuneen Hilda Lindforsin mukaan Aleksilla oli suuret ruskeat silmät ja kaunis tukka. Kivi oli pitkä ja hartiakas mies, otsa korkea. Mäntsäläläisen Matilda Vikströmin mukaan Kivi oli kaunis mies, pitkä ja solakka. Hän näyttää olleen myös hyvä tanssija, Gustaava Sirenius muisteli Aleksin vieneen hänet tanssimaan polkkaa ja ”vengerkaa”. Kun kirjailijan teoksista tiedämme että hän oli taipuvainen leikinlaskuun ja iloisuuteen ja toisaalta traagisuuteen ja masennukseenkin, oli taitava metsämies, opiskeli koulussa ryhtyäkseen papiksi, niin lienee selvää, että hän on ollut monien naisten ajatuksissa ja unelmissa. Avioliittoon hän olisi päätynytkin ja kunnialliseen porvarilliseen tai talonpoikaiseen elämään, jos ei olisi tehnyt sitä kohtalokasta päätöstä, että ei rupeakaan papiksi vaan kirjailijaksi. Ja jos ei kaikkien naisehdokkaiden niin ainakin heidän vanhempiensa silmissä – tyhjäntoimittajaksi.
Karuliina Heikintytär
Aleksin nuoruuden tyttöystävistä Nurmijärven Palojoella tunnetaan vain Karoliina Heikintytär, Palojoen Ylä-Troskin majatalon tytär. Troskin Karuliina oli ollut piikana Stenvallilla ja Aleksis on voinut tutustua häneen tytön ollessa vielä lapsi. Heillä oli ikäeroa kymmenen vuotta ja jos tässä on ollut lemmentunteita, niin vasta Aleksin ollessa koulusta tai yliopistosta lomillaan tai muuten Palojoella. Heikki Keto, Kiven metsästystoverin Heikki Lindforsin poika kertoi Karoliinan olleen ”kasvoiltaan erittäin hienopiirteinen, vaalea ja sinisilmäinen ja niin hoikka että käsien vaaksanmitta ulottui vyötärön ympäri”. Karuliina oli iloluonteinen ja hänellä oli kaunis lauluääni. Heikki Kedon muistelmien mukaan Aleksis ja Karuliina olivat ihastuneita toisiinsa, mutta Karuliinan vanhemmat pitivät köyhää tutenttia (ylioppilasta) paljon huonompana aviomiesehdokkaana kuin ison Krannin talon Heikkiä, jonka kosintaan Karuliinan oli vastattava myöntävästi jo 16-vuotiaana.
Albina Palmqvist
Tunnetuin Aleksis Stenvallin rakkaustunteiden kohteista on varmasti ollut helsinkiläisen vaatturimestarin Albin Palmqvistin tytär Albina. Aleksis oli tutustunut hänen veljeensä Edmund Palmqvistiin mahdollisesti hyvän ystävänsä Robert Svanströmin kautta.
Palmqvistien kulttuurikodissa oli hyvä valikoima eurooppalaista kirjallisuutta Goethestä Shakespeareen, Albina oli sivistynyt nuori nainen ja soitti itse pianoa ja Edmund-veli viulua. Pikkusisko Hilma lauloi mielellään ja hän osallistui sittemmin maalauksineen taidenäyttelyihin. Tämä porvariskoti lienee ollut Aleksis Stenvallille yhtäältä melkoinen paratiisi, toisaalta säätyeron takia hämmentävä ja eräiden tietojen mukaan hän sai siellä erään lukukauden asuakin.
Aleksis ei ollut vielä ylioppilas kun hän kosi Albinaa, mutta sai tytön vanhemmilta torjuvan vastauksen. Säätyero oli aivan liian suuri eikä Aleksilla ollut vielä ylioppilastutkintoa saati sitten ammattia. Albinan äiti Ane Palmqvist lähetti sitten tyttärensä omaan entiseen kotimaahansa Tanskaan turvaan näiltä kosijoilta. Albina jäi naimattomaksi, pikkusisko Hilma nai tanskalaisen papin, joka kuitenkin kuoli keuhkotautiin. Robert Svanström oli rakastunut Hilmaan ja vei tämän vihille Hilman palattua Suomeen ja nyt ei äidiltä enää kysytty, tosin oli Svanströmkin jo metsänhoitaja ja virkamies.
Aleksis Kiven runoudessa Albina lienee nimettömänä löydettävissä. Nuoruusvuosien ihastuksia oli myös Alina Frasa -niminen tanssijatar, mutta Alina on varmaankin verrattavissa myöhempien sukupolvien nuorten filmitähti-ihastuksiin. Kauniin unen Alinasta Aleksis Kivi on kirjeessään kuvannut. Toinen Kiven opiskeluvuosina hänen yhteydessään mainittu nainen oli Töölön ravintolan tarjoilijatar Brigitta Kristina Alm, ”Töölön Kerstiksi” kutsuttu. Hän oli kuitenkin monien nuorten miesten mieleen eikä Aleksilla tiedetä olleen häneen mitään henkilökohtaista suhdetta. Kristinan nai sittemmin Aleksin hyvä ystävä Albert Forssell.
Fanjunkarsin naiset
Aleksis muutti 1860 Siuntion Kvarnbyn kartanoon ja metsästeli kartanon isännän Axel Wiensin kanssa. Kerrotaan tämän sisaren Matilda Wiensin olleen ihastunut Aleksis Stenvalliin, mutta tämä on vain arvelua. Ystäviä he varmasti olivat, Matildalla oli myös Emerentia-niminen sisar. Matilda lauloi mielellään, säesti itseään kitaralla ja piti vaudevillemusiikista. Axel Wiensin tyttären Selma Grotellin mukaan Matilda oli iloinen, keijukaismainen.
1863 Aleksis Kivi, joka jo käytti kirjailijanimeään, muutti jahtivouti Kareliuksen mökkiin kirjoittamaan Nummisuutareita. Mökki oli lähellä Fanjunkarsin torppaa, jonka emäntä Charlotta Lönnqvist oli hänen vanhempiensa tuttu. Charlotan kasvattitytär Hilma Lindfors oli Kiven Juhani veljen vaimon Amandan ottosisar. Hilman kanssa Kivi saattoi puhua suomea ja olipa Hilma joskus kertonut että pelkäsi tai kenties toivoi Aleksin aikovan häntä kosia.
Fanjunkarsissa oli kotitalouden opissa myös seurakunnan papin Karl Björkmanin tytär Olga, johon Aleksis Kivi näyttää ihastuneen ja Hilma arveli Charlotan olevan Olgalle mustasukkainen. Tästäkään suhteesta emme tiedä tarkemmin, mutta erään suudelman muisto sitä vastoin on sentään kerrottavana. Charlotalla oli palvelijana Kiven siellä asuessa Matilda Åhlberg, joka oli ollut ullakolla pyykkiä laittamassa kun Aleksis kiipesi hänen perässään ja ”ryhtyi häntä suutelemaan”. Neiti Lönnqvist oli tuolloin ollut jossain kylällä. Suudelmien muiston Matilda, tuolloin jo Matilda Olin ja leski, kertoi Ernst Lampénille tämän pitäessä pyöräretkellään sadetta Fanjunkarsin kuistilla.
Charlotta Lönnqvist
Charlotta Lönnqvist oli aivan keskeinen henkilö kirjailija Aleksis Kiven elämässä, tarjosi tälle kodin, ruoan, vaatteita, paikan missä kirjoittaa, ja sairastaakin. On täysin mahdollista että Charlotta rakasti Kiveä, arvelihan naapuritorpan Granbackan isäntä J. V. Lehtoselle 1920-luvulla ”ettei kai se aivan ilman sitä lemmenvetoakaan ollut, sen vanhanpiian puolelta”. Tästä emme kuitenkaan enempää tiedä. Kaikki tunteensa Charlotta osoitti vain huolenpidolla. Kun juoruja kuitenkin kulki ja Kivi niihin jo tuskastui, niin joku Kiven ystävistä kysyi miksei hän mene naimisiin Charlotan kanssa, mutta Kivi totesi että jos hän menisi naimisiin, pitäisi sen olla nuorempi. Charlotta Lönnqvist oli häntä 20 vuotta vanhempi. Aleksis Kiven rakkaustunteet kohdistuivat häntä nuorempiin ja usein kauniisiin naisiin, vain Albina Palmqvist oli häntä muutamana vuoden vanhempi.
Aurora Hemmilä
Aleksis Kiven kaikista naisystävistä Mäntsälän Ohkolan kiervarin pitäjä Juhana Hemmilän tytär Aurora Apollonia Hemmilä olisi ollut hänelle ihanteellinen vaimo. Kivi oli Auroraan tutustunut kaiketi matkallaan Asikkalan Anjanpeltoon tai ehkä Forssellien Padasjoen Alhoon ja ollut kirjeenvaihdossa Auroran kanssa. Tämän tyttäret kertoivat äidillään olleen kokonaisen nipun Aleksis Kiven kirjeitä, jotka olivat ruotsinkielisiä, ja että äidillä olisi ollut hänen kuvansakin.
Aurora Hemmilästä on sanottu että hän oli harvinaisen älykäs, vilkas ja viehkeä vaikka ei kaunotar. Aurora oli ”jokseenkin hento ja olivat hänellä varsinkin kauniit ja erikoiset silmät”. Auroran tytär Ilmi Niklander kertoi omista kokemuksistaan, jotka ajoittuivat 1880-luvulle:
”En ollut vielä siirtynyt oppikouluihin, kun tapasin äitini hyräillen Kiven kirjeitä lukemassa. Silloin hän ensimmäisen kerran tutustutti minut aarteisiinsa ja mainitsi alakuloisena, että hänen vanhempansa olivat ankaria eivätkä antaneet mitään arvoa köyhälle ylioppilaalle ja köyhälle kirjailijalle – – Kirjeitä säilytettiin ’keltaisessa piirongissa’ eikä sinne oikeastaan ollut lapsilla asiaa, koska samassa paikassa säilytettiin talon kirjoja, arvopapereita, kultarahoja ym.
Äitini joka oli huumorintajuinen, käytti usein Seitsemän veljeksen sitaatteja kuten hän nuorinta veljeäni väliin mainitsi lempinimellä ’pikku Eero putikka, sikolätin nappula’ ja väliin vertaili jos oli kiire: ’taivas välähti ja ikkuna sälähti, kun kerran keikahti Jussin pussi’.
Aurora Hemmilän poika Alvar Niklander muistaa ehdottoman varmasti äitinsä olleen ensimmäinen, joka sai lukea Seitsemää veljestä vuoden 1865 tienoilla. ”Kivi toi tullessaan aina osan käsikirjoitusta ja jätti sen Auroralle luettavaksi ja otti taas vanhan pois uutta tuodessaan, matkustaen siitä eteenpäin tai tullen suorastaan vartavasten Ohkolaan.” Kivi kävi varsin usein Nurmijärven Raalassa veljensä Emanuel Stenvallin kotona ja jäi junasta Järvenpäässä, josta oli noin kymmenen kilometrin matka Mäntsälän Ohkolaan, joten Alvar Niklanderin kertoma vaikuttaa uskottavalta. Aurorahan avioitui vasta 1872 Karl Niklanderin kanssa. Auroran tyttäret muistelivat äidillään olleen Männistöm muori -nimisen käsikirjoituksen, joka noin 1873 esitettiin Saariston tilalla Mäntsälässä. Auroan aloitteesta Seitsemää veljestä näyteltiin myöhemminkin.
Arvellaan Anjanpelto -runossa esiintyvän ”ihanaisen immen, nuoren Hämeen-tyttären” olleen Alma Skogbergin, mutta toki runon sankaritar voisi olla Aurora Hemmiläkin. Mitä kuuluisammaksi Aleksis Kivi kirjailijana tuli, sitä suurempi houkutus oli liittää häneen uusia ihmissuhteita tai liioitella niiden merkittävyyttä.
Aleksis Kivi oli hauskannäköinen, kiinnostava, lahjakas ja hyväsydäminen ihminen ja vain satunnaisia tietoja meillä on hänen rakkaussuhteistaan. Kirjailijan runoista tai näytelmistä voisi päätellä enemmän, tosin kaikki nimettömiä hellyyden ja ihastuksen kohteita.
Teksti: FL Esko Rahikainen
Esko Rahikainen (s.1942) on tietokirjailija. Rahikainen on kirjoittanut Aleksis Kivestä ja hänen teoksistaan kirjat: Tähtiä kuin Otavassa (Lintu, 1980), Kivi (Gummerus, 1984), Lumivalkea liina – Aleksis Kivi ja rakkaus (1998, Like), Metsän poika (Gummerus, 2004), Fanjunkars – Aleksis Kiven kirjailijakoti (Pro Fanjunkars -säätiö & Aleksis Kiven seura, 2008) ja Impivaaran kaski (SKS, 2009). Rahikainen on julkaissut myös lukuisia artikkeleja, tutkimuksia, suomennoksia, runoja ja sanoituksia sekä toiminut Aleksis Kiven seuran varapuheenjohtajana.