Aikajana

Elämän vuodet

1834

Alexis Stenvall (Aleksis Kivi) syntyy 10.10. Nurmijärvellä Palojoen kylässä.
Vanhemmat räätäli Eerik Juhana Stenvall (1798-1866) Nurmijärven Palojoelta ja sepäntytär Annastiina (Anna Kristiina) Hamberg (1793-1863) Tuusulan Nahkelasta. Perheen muut lapset ovat Johannes (Juhani, Janne, Hanne) (1825–1908), Emanuel (Manu) (1828–1885), Albert (Alpertti) (1831–1913) ja Agnes (1837–1851).

1837

Perheeseen syntyy nuorin lapsi, tytär Agnes.

1839

Malakias Costiander (1815–1870) valitaan syksyllä Nurmijärven ensimmäiseksi koulumestariksi.

1841–1843

Aleksis menee kuusivuotiaana veljiensä Emanuelin ja Alpertin kanssa Costianderin kiertokouluun, jota pidetään kevättalvella naapuritalossa Yli-Troskilla. Koulua kestää kaksi kuukautta. Aleksis ei nuorimpana ole edistyneimpien joukossa.
Noin seitsemänvuotiaana Aleksis kirjoittaa ensimmäisen runonsa, joka kuuluu:
”Minä neljäs veljistä,
synnyin juur köyhäll’ vuodella.
Isäni suuttui ja muotokin muuttui,
sanoi: Poikia tulee kuin nallikkoi,
Jumal noit’ nyt hallikkoon”.
Aleksis touhuaa leikinjohtajana Taaborin vuorella. Palojoen lasten leikkeihin kuuluvat myös kirkonmenot. Aleksis rakentaa kivikirkon saarnastuoleineen ja lukkarinpenkkeineen.
Kun Aleksista kehotetaan ottamaan neula käteensä ja istumaan pöydän ääreen, hän vastaa:
”Em mä ruve neulomaan. Alperttikin, iso mies, saa pöydän nurkalla keikkua, vaikka kelpaisi paremmin sepäksi tai kuokkamieheksi”.

1844

Aleksis käy pyhäkoulua Mäki-Heikkilässä. Kirkkoherra A. G. Borg tarkastaa Palojoen 40 lapsen lukutaitoa. Albert Stenvall pääsee parhaiden lukijoiden joukkoon, mutta ei vielä häntä nuorempi Aleksis.

1845

Marras- joulukuussa Aleksis on jälleen Costianderin kiertokoulussa. Hän saa hyvää lukutaitoa osoittavan numeron 4.

1846

Kesällä Aleksis käy kirkonkylässä Domanderin pojan kanssa Costianderin yksityisopissa. Mahdollisesti juuri Costianderin kehotuksesta hänet päätetään lähettää Helsinkiin kouluun perimmäisenä tavoitteena papin virka.
Syyskuussa isä tuo 12-vuotiaan Aleksiksen Helsinkiin ns. Ukko Granbergin yksityiseen valmistavaan kouluun oppimaan ruotsin kieltä. (Kouluthan olivat ainoastaan ruotsinkielisiä – Oli äärimmäisen harvinaista että suomenkielisen ”rahvaan” lapsi lähti opintielle. Vuosina 1800–1860 vain 12 nurmijärveläistä poikaa, jotka miltei kaikki olivat säätyläisperheitten lapsia, suoritti ylioppilastutkinnon.)
Aleksis muuttaa syyskuussa Katajanokan vankilan vahtimestarin Christian Vinbladin perheeseen, jossa asuu pääasiallisesti lähes kuuden vuoden ajan. Vinbladin vaimo Eva Vinblad oli suomenkielinen.
Isoveli Juhani Stenvall toimii Helsingissä kauppa-apulaisena ja jonkinlaisena kirjanpitäjänä ja avustaa jossain määrin veljeään.

1847

Aleksis aloittaa varsinaisen koulunkäyntinsä Helsingissä Kirkkokadulla sijaitsevassa ala-alkeiskoulussa 30.8. Hän suorittaa kaksivuotisen kurssin vuodessa. Juhani Stenvall oli käynyt muistelmiensa mukaan kysymässä rehtori Stockukselta, kannattaako Aleksiksen jatkaa koulunkäyntiä. Stockus oli sanonut Aleksiksen olevan lahjakkaimpia oppilaitaan.
Aleksis saa koulutoveri August Robert Svanströmistä elinikäisen ystävän.

1848

Syyslukukauden alussa Aleksis kirjoitetaan yläalkeiskoulun ensimmäisen luokan oppilaaksi. Hän käy yläalkeiskoulua 23.10.1848–1.10.1852. Koulun rehtorina on dosentti Fredrik Cygnaeus. Opiskelun ohessa Aleksis kirjoittaa runoja (Latinan sanakirjan sisäkanteen ”Suomenmaan” ensimmäisen tunnetun version), pieniä kertomuksia (”Jouluviinat ja kissa”, ”Ståhlbergin tyttö ja särkynyt maitoruukku”).
Aleksis ei viihdy kaupunkilaispoikien seurassa, jotka ylemmyydentuntoisina kutsuvat häntä suomalaisnulikaksi (”finnkuleks”), mikä vielä vuosia myöhemmin katkeroitti hänen mieltään.
Alussa opinnot sujuvat melko hyvin. Eväsvarat ovat vähäiset ja Aleksis joutuu kiristämään kirjaimellisesti nälkävyötä. Kotona Nurmijärvellä hän viettää kesät ja muut loma-ajat kuljeskellen metsissä pyssy olalla.

1850

Aleksis siirtyy syksyllä kolmannelle luokalle, mutta jää luokalle. Hän ei vielä seuraavanakaan vuonna pääse neljännelle luokalle.

1851

Agnes-sisar kuolee tuhkarokkoon 21.5.
Juhannuksena Aleksis pääsee ripille Nurmijärven kirkossa, jota myöhemmin kuvailee mm. runoissaan (esim. runo ”Rippilapset” Kanervalassa) ja kirjeissään.

1852

Aleksis eroaa koulusta isänsä suostumuksella 1.10. aikomuksenaan lukea eteenpäin yksityisesti. Hän saa koulua kohtaan kammon, eikä halua jatkaa muissakaan oppilaitoksissa.
Kivi jatkaa opiskelua yksityisesti. Asuinpaikat vaihtelevat tiuhaan.
Ilmeisesti jo viimeisinä kouluvuosina alkavat kirjalliset aiheet pyöriä Aleksiksen mielessä. Ehkä ensimmäinen asuinkortteeri Katajanokan vankilaympäristössä Helsingissä on antanut aiheita Koto ja kahleet -novellille, joka on tekeillä mahdollisesti jo vuosien 1852–1855 välillä.

1853–1854

Aleksis jatkaa keskeytyneitä yläalkeiskouluopintojaan yksityisesti. Hän tutustuu Forssellin veljeksiin sekä Emil Nervanderiin. Albert Forssell säilyy Kiven elinikäisenä ystävänä. (Hän myös piirtää Kivestä heti tämän kuoleman jälkeen sen kasvoluonnoksen, jonka pohjalta Albert Edelfelt tekee tunnetuimman kuvan Kivestä.) Jo koulupoikavuosina Aleksis tutustuu myös räätälimestari Palmqvistin perheeseen. Palmqvisteillä on melkoinen kirjasto, josta Aleksis saa mielin määrin lainata teoksia.
Näihin aikoihin Aleksis kirjoittaa rosvonäytelmän, näyttelee ja ohjaa Palmqvisteilla ja Raalan kartanossa Nurmijärvellä ja kirjoittaa ruotsinkielisiä runoja mm. ”Räfven och björnen”, ”Pultava”.
Albina Palmqvist (1829–1903) on mitä todennäköisimmin ollut jo nuoren Aleksiksen ihastus. On otaksuttu, että Aleksis olisi asunut yhden lukukauden jo keväällä 1853 melkein maksuttomasti Palmqvisteilla, jotka asuivat silloin puutalossa Kaivokadulla, ja että hän olisi kosinut Albinaa kirjeitse jo kesällä tai syksyllä 1854 ja saanut palvelijan toimittamana kirjeitse rukkaset.

1855-1856

Aleksiksen kirjoitelmat (mahdollisesti Nummisuutarien varhaisversio ”Bröllopsdansen på ljungheden”) kulkeutuvat kortteerin emännän kautta Cygnaeukselle, joka pyytää poikaa käymään luonaan ja antaa tälle 30 ruplaa ja kehottaa kirjoittamaan suomeksi.
Juhani ja Emanuel vihitään 1855 Raalassa, jonne Emanuel jäi loppuiäkseen räätäliksi.

1857

Aleksis saa J.V. Snellmanin keräämän 30 ruplan ”kehoituspalkkion” köyhyyden, lupaavien luonnonlahjojen ja hyvän käytöksen vuoksi.
Aleksis päättää, ettei ryhdykään papiksi vaan kirjailijaksi.
Hän ihastuu monien helsinkiläisnuorukaisten tavoin tanssijatar Alina Frasaan (s. 1834 Baijerissa), jota kuvaa kirjeessään 25.7. unensa ”enkelinsuloiseksi” olennoksi päässään lumivalkea silkkihuivi.
Aleksis käy kesällä ns. ”ylioppilasleipomoa” Kirkkonummen Ingvallsbyssä ja valmistuu ylioppilaaksi yksityisesti 14.12. Kuulustelijana on Fredrik Cygnaeus.
Ihastuminen Hesperian ravintolan tarjoilijatar Anna Brita Kristina (Kerstin) Almiin.
23-vuotiaana Aleksis kirjoittaa Svanströmille itsestään: ”sama levottomuus, herkeämättä samat sisälliset myrskyt, samat, niin kenties vielä vaikeammat ulkonaiset olosuhteet. – – Usein olen toivonut, että elämäni jo kallistuisi iltaan ja että saisin laskeutua levolle, sillä minä väsyn.”

1858

Aleksis sairastelee pitkään. Hän asuu vuoden päivät kotona Palojoella ja veljensä Juhanin luona Purnuksen maatilalla Siuntiossa.
Näytelmät ”Maisteri Virokannus” (josta ei tiedetä muuta kuin nimi) ja ”Bröllöpsdansen” suomeksi tekeillä.
Kullervon ensimmäinen versio alkaa syntyä.

1859

10.3. Alexis Stenvall kirjoittautuu yliopistoon. Hän kuuntelee mm. Fredrik Cygnaeuksen luentoja estetiikasta ja Shakespearen draamoista ja Elias Lönnrotin Kalevala-luentoja. Hän harjoittaa yliopistossa opintojaan keväästä 1859 vuoteen 1865. Läsnä hän on kevät- ja syyslukukauden 1859, syyslukukauden 1861, kevätlukukauden 1864 ja 1865 sekä lyhyitä aikoja muinakin lukukausina, todellisuudessa ainoastaan noin kolme lukuvuotta. Hän rahoittaa opintonsa pääasiassa lainoilla.
Eriikan käsikirjoitus valmistuu toukokuussa. Eriika-novelli saa yliopiston historiallis-kielitieteellisen osaston kehotuspalkinnon (25 ruplaa).
Kivi kirjoittaa runomuotoista Kullervo-näytelmää ja lukee Shakespearen teoksia.
Aleksis miettii suurta romaania jo 1859–1860.
Näihin aikoihin hän ilmeisesti näkee joitakin seuranäytelmäesityksiä Helsingissä mm. A. Blanchen näytelmän Järnbäraren ja F. Dahlgrenin Värmlänningarne sekä mahdollisesti Schillerin Rosvoista mukaillun kappaleen ”Röfvarbandets upplösning”.
Hän asuu lokakuusta 1859 kevääseen 1860 teurastaja Wareliuksen talossa, nykyisen Forumin paikkeilla, samoin todennäköisesti lyhyen aikaa talvella 1862 ja keväällä 1865.

1860

Vuosien 1850–1860 sensuuriasetus, joka oli estänyt muun kuin uskonnollisen tai taloudellisen kirjallisuuden julkaisemisen suomen kielellä, puretaan. Aleksanteri II:n valtaistuimelle noustessa alkaa vapaampi ja valoisampi aika. Suomen kieli pyrkii voimakkaasti kuuluville niin tieteessä kuin taiteessa.
Kullervon ensimmäinen runomuotoinen versio vuodelta 1859 palkitaan Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (SKS) toimesta 150 hopearuplalla. Tämä versio on kadonnut. (Toinen versio julkaistiin 1864.) Cygnaeus sanoo Kullervoa merkkitapaukseksi Suomen kirjallisuudessa. Kullervo on ensimmäinen teos, jossa runoilija käyttää kirjailijanimeä Kivi, jota ei tunnusta varsinaiseksi sukunimekseen, vaikka käyttää sitä kirjojensa tekijänimenä ja jopa kirjeissään.
Vuoden loppupuolella Kivi kirjoittaa Aino-nimistä kappaletta.
”Mansikoita ja mustikoita” albumissa julkaistaan nimimerkillä –ll runot ”Unelma” ja ”Kaunisnummella”.
Julius Krohn onnistuu saamaan 100 ruplan vuosiavustuksen isältään opiskelijatoverilleen Kivelle, jonka juuri SKS:lle jättämää näytelmää professori Cygnaeus piti huomattavana tapauksena. Kun näyttöä opintojen edistymisestä ei tule, avustus loppuu kahden vuoden kuluttua.
Loppukesällä Aleksis kirjoittaa ystävälleen Svanströmille olevansa ”terve ja reipas” ja asuvansa Kvarnby-nimisessä paikassa Siuntiossa.

1861

Kevätkesästä syyspuoleen Kivi viettää pääasiallisesti maaseudulla, Siuntion Kvarnbyssä ja Nurmijärvellä muokkaamassa Kullervoa ja kirjoittamassa Nummisuutareita.
Lokakuussa hän tulee Helsinkiin lukemaan kandidaatintutkintoa varten historiaa ja estetiikkaa, mutta huonolla menestyksellä.
Kivi saa 25 ruplan palkinnon ylioppilaiden näytelmäkilpailussa Aino-näytelmästä.
Hän asuu Holmbergin talossa (nykyinen Ullanlinnankatu 3) puisessa, kylmässä piharakennuksessa syksyllä 1861 ja kevättalvella 1862.

1862

Juhani muuttaa Siuntiosta takaisin Myllymaalle Palojoelle, missä Aleksis asuu hänen luonaan kevättalvesta 1862 kevääseen 1863 ja viimeistelee Kullervoa ja Nummisuutareita.
Kesän Aleksis viettää kotona Palojoella.

1863

Juhani ajaa Aleksiksen pois vuoden 1863 kevätpuolella. Aleksis palaa Siuntioon toukokuussa ja muuttaa asumaan jahtivouti Kareliuksen mökkiin. Ruokailemassa hän käy Fanjunkarsin torpassa, jota emännöi Charlotta Lönnqvist (1815–1891). Kareliuksen mökissä Kivi viettää ainakin kesän ja syksyn, hän viihtyy hyvin, kirjoittelee ja lukee ahkerasti koko kesän.
Ruotsinkielisestä Siuntion pitäjästä tulee hänen pääkortteerinsa vuodesta 1863 alkaen aina vuoteen 1871.
Äiti kuolee 17. joulukuuta 1863.
Kivi tulee joulukuussa Helsinkiin hoitamaan Nummisuutarien painatusta ja asuu vapaaherratar Wilhelmiina Mellinin talossa Bulevardi loppukevääseen 1864.

1864

Kevätlukukaudella Kivi harjoittaa taas Helsingissä nimellisesti opintoja. Hän kuuntelee Cygnaeuksen ja Frosteruksen luentoja.
Heinä-elokuussa Kivi on Helsingissä järjestämässä asioitansa ja palaa Siuntioon takaisin 20.8. Hän kärsii rahapulasta ja sairastelee.
Kirjailijanimellä Kivi julkaistaan Kullervon toinen, suorasanainen versio Suomalaisen kirjallisuuden Seuran Näytelmistö-sarjassa 500 kpl:n painoksena. (1870 niistä on myymättä vielä 137 kappaletta.)
Syyspuolella Kivi ja Kaarlo Bergbom tutustuvat toisiinsa, ja ystävystyvät. Bergbom lainaa rahat Nummisuutarien painatukseen. Kivi julkaisee Nummisuutarit omakustanteena. Kivestä tulee ”oikea kirjailija”, palkittu Kullervon ja Nummisuutarien tekijä.
Hän muuttaa asumaan Charlotta Lönnqvistin emännöimään Fanjunkarsin torppaan Siuntiossa. Alkuajat, vuodet 1864–1868, ovat Kiven elämän kultaiset vuodet Charlotan hoivissa.
Seitsemän veljestä on ensimmäinen uusi teos, jota Kiven tiedetään Fanjunkarsissa asuessaan kirjoitelleen.
Seuraavina kuutena Siuntion vuotenaan hän kirjoittaa muun laajan tuotantonsa: näytelmät Karkurit, Lea, Leo ja Liina, Yö ja päivä, Canzio, Olviretki Schleusingenissä ja Margareta, runokokoelman Kanervala sekä tietenkin ennen muuta Seitsemän veljestä.

1865

Viimeisen kerran Kivi opiskelee yliopistossa alkupuolen kevätlukukautta 1865. Opiskelun varsinainen tarkoitus: tutkintojen suorittaminen, jää saavuttamatta. Hän valmistelee kirjallisia töitään mm. viisinäytöksistä näytelmää Karkurit.
Ahlqvistin parjaukset alkavat Kullervon murska-arviolla Suomettaressa 1865.
Kivi saa Nummisuutareilla (31.5.) Suomen ensimmäisen kirjallisuuden valtionpalkinnon arvoltaan 2 500 markkaa (nykyrahassa n. 8 500 euroa) ja lyö kilvassa mm. Runebergin Salamiin kuninkaat ja Ahlqvistin A. Oksasen nimellä kirjoittaman runokokoelman Säkeniä. Fredrik Cygnaeuksen Kiven kirjailijanlahjoja kiittävät kirjoitukset Helsingfors Tidningarissa vaikuttavat ratkaisuun.
Kivi Rakastuu Mäntsälän Ohkolassa Aurora Hemmilään, jolle lähettää kirjeitä ja käsikirjoituksiaan.

1866

Kivi kirjoittaa omien sanojensa mukaan enemmän kuin koskaan ennen.
Kirjallisessa Kuukauslehdessä julkaistaan Kihlaus ja useita runoja (mm. ”Tornin kello”, ”Ensimmäinen lempi”, ”Lintukoto”, ”Kaukametsä”, ”Sunnuntai”, ”Uneksuminen”, ”Sota”, ”Onnelliset”, ”Pohjatuuli”, ”Lapsi”, ”Alma”, ”Myrsky”).
Kivi julkaisee omakustanteena runokokoelman Kanervala, jonka takakannessa mainostaa Seitsemää veljestä. Kaarlo Bergbom sanoo hänen runojaan ”rahaksi mynttäämättömiksi kultarakeiksi”. Ahlqvist kieltää tekijää kirjoittamasta runoja, ennen kuin oppii kunnolla hallitsemaan kieltä ja runomuotoa.
Kivi kirjoittaa näytelmän Olviretki Schleusingenissä (julkaistaan vasta Koottujen teosten III osassa 1916) ja eri vuosien aikana useita runoja, jotka julkaistaan vasta hänen kuoltuaan (esim. ”Härkä-Tuomo”, ”Paimentyttö”, ”Atalantta” jne.).
Kiven isä Erik Stenvall kuolee 27.3.
Kivi suunnittelee muuttoa takaisin Nurmijärvelle ja yrittää saada kotitalon omistukseensa, mutta hanke kaatuu rahapulaan.
Karkurien 2. näytös ilmestyy Kirjallisessa Kuukauslehdessä 1866. Kivi tarjoaa SKS:lle myös näytelmiään Sankartyö (kadonnut) ja Jäähyväishetki (myöhemmin muokattu nimellä Leo ja Liina).
Aleksiksen ja Charlotan suhteesta alkaa Siuntiossa liikkua huhuja. Charlotta käy Kiven kotona Nurmijärvellä.
Yö ja päivä valmistuu (ilmestyi 1867).

1867

Karkurit ilmestyy huhtikuun alussa kokonaisuudessaan SKS:n Näytelmistö-sarjassa, se saa melko suopean vastaanoton ja jopa suuren tunnustuksen Kaarlo Bergbomilta.
Yö ja päivä, näytelmä I:ssä näytöksessä, ilmestyy.
Syyskuussa 1867 Kivi ilmoittaa kirjeessään Bergbomille, että hänellä on kolme pientä teosta valmiina: Lea (valmistui lopullisesti v. 1868 ja ilmestyi vasta vuoden 1869 alussa), Sankarteos (kadonnut jäljettömiin) ja Leo ja Liina (julkaistiin vasta Kiven kuoleman jälkeen hänen valittujen teostensa joukossa).
Canzio kirjoitettu luultavasti 1867–1869, (julkaistiin vasta 1897).
Kivi saa lavantaudin tartunnan.
1867–68 katovuosina Fanjunkarsissa käy lukuisia nälkävuosien pakolaisia (runo ”Äiti ja lapsi”).
Kivi alkaa kaivata pois Siuntiosta.

1868

Charlotan talous on vaikeuksissa. Charlotta velkaantuu, ja hänen omaisuutensa on joutua pakkohuutokaupan kohteeksi.
Kivi kaipaa pois Siuntiosta, haaveet kodista ja pehtorin urasta.

1869

Lea ilmestyy Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran painattamana ”Näytelmien” II vihkossa helmikuussa. Se saa osakseen jokseenkin yksimielisen tunnustuksen (vain Ahlqvist oli jälleen tyytymätön). Lean ensi-ilta 10.5. Uudessa Teatterissa Helsingissä on merkkitapaus suomalaisen teatterin historiassa (nimiosassa Charlotte Raa, Aramina Niilo Perander). Esitys huumaa fennomaanipiirit. Kivi itse ei ole ensi-illassa läsnä.
Kivi kirjoittaa näytelmät Alma (säilynyt katkelmallisena) ja Selman juonet, sekä eräitä runoja.
Kaarlo Bergbom panee toimeen lahjanäytännön Kiven hyväksi, toukokuun 27. päivänä.
Sekä helmikuussa että toukokuussa yritys lukea Seitsemää veljestä ystäville epäonnistuu. Seitsemän veljeksen käsikirjoitus Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran runoustoimikunnalle. Kivi odottaa päätöstä romaanin painattamisesta. Hän kirjoittaa kirjeessä Kaarlo Bergbomille ”minä itse en veljeksiä koskaan hylkää, vaikka te perin pohjin katsositte sen mitättömäksi”. Charlottaa uhkaa pakkohuutokauppa.
27.10. Suomalaisen Kirjallisuuden seuran Runoustoimikunta antaa puoltavan lausunnon romaanin painamisesta. 17.11. kokouksessaan SKS päättää julkaista Seitsemän veljestä.
Kolme vuotta kestänyt painatushaave on toteutumassa.
Seitsemän veljeksen vähäisellä 700 markan tekijänpalkkiolla (lisäksi Leasta 200 mk ja 100 mk Bergbomilta) Kivi saa kuitenkin pelastettua Fanjunkarsin perikadolta.

1870

Seitsemän veljestä, ensimmäinen alkuperäinen suomenkielinen romaani, ilmestyy neljänä vihkona SKS:n Novelli-kirjastossa. August Ahlqvistin murskaava arvostelu Finlands Allmänna Tidningissä toukokuussa. Arvostelun vuoksi myynti keskeytetään. Epätoivoinen Kivi kirjoittaa Bergbomille 12.9.: ”Miksi ette ole jollain tavalla toimittaneet jotakin puolustuskirjoitusta Finl. alm tidningariin Ahlqvistin hävyttömälle haukkumiselle?” Arvostelusta huolimatta SKS päättää julkaista romaanin yhtenä niteenä runoustoimikunnan esipuheella varustettuna. Seuraa kuitenkin kolmen vuoden vitkuttelu. Vasta 1873 Seura julkaisee Seitsemän veljestä yhtenä, esipuheella varustettuna teoksena. Kivi ei nähnyt teosta koskaan yhtenäisenä.
Näytelmä Margareta valmistuu syksyllä. Lea esitetään uudelleen Arkadia-teatterissa Helsingissä 1.11. sekä Viipurissa 13.12.
Kiven alkoholinkäyttö on runsasta. Näihin aikoihin ajoittuu kertomus, jonka mukaan itsetuhoinen Kivi olisi syyskesällä joutunut Tapanilassa mielenhäiriöön ja ammuskellut revolverilla kattoon. Hänellä on mielenhäiriöitä Fanjunkarsissa myöhään syksyllä.
Kivi juoksee psykoosissa Siuntiossa hääpitoihin.
Lopullisen murroksen enteet alkavat näkyä.

1871

Margareta, näytelmä I:ssä näytöksessä ilmestyy, se pohjautuu pitkälti Emil Nervanderin käsikirjoitukseen. B. F. Godenhjelm puolustaa Seitsemää veljestä Kirjallisessa Kuukauslehdessä.
Kiven mielisairaus pahenee ja hän lähtee huhtikuun lopulla (27.4.) Siuntiosta Helsinkiin Uuteen klinikkaan, josta arkkiatri Otto E. Hjelt kesäkuun alussa lähettää kirjailijan diagnoosilla ”melankolia” Lapinlahden mielisairaalaan. Lapinlahdessa ylilääkäri A. Th. Saelan määrittelee taudin syyn seuraavasti: ”Anemia? Juopottelu? Loukattu kirjailijakunnia.” Epäinhimilliset ja nykypäivänä puoskaroinniksi katsottavat hoitomenetelmät pahentavat nopeasti sairaan tilaa. Uudesta klinikasta potilaan lunastaa ulos, eli maksaa kuukauden hoitomaksun 35 markkaa, 31.5. J. V. Snellman, joka oli Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran esimies, Lapinlahdesta puolestaan seuran toinen toimimies Julius Krohn.

1872

1.3. Kivi siirretään parantumattomaksi katsottuna Lapinlahden sairaalasta veljensä Albertin hoiviin tämän vaatimattomaan mökkiin Tuusulan Syvälahteen.
Kivi kuolee 31.12. klo 4 aamulla. Tuusulassa Kivi merkitään vieraspaikkakuntalaisten kuolleitten kirjaan. Vaikka Kivi aikuisiällään asuikin pitkään muualla kuin Nurmijärvellä, virallisesti hän oli nurmijärveläinen koko elinaikansa.
31.12. Alpertti tuo kuolinsanoman Helsinkiin. Cygnaeus kirjoittaa uudenvuoden yönä lämpimät muistosanat Morgonbladet’iin nimellä ”Ett farväl” (Hyvästijättö). Myös muissa sanomalehdissä korostetaan kuolinuutisen yhteydessä lyhyesti Kiven suurta merkitystä suomalaiselle kirjallisuudelle.
Lean innoittamana perustetaan syksyllä Suomalainen teatteri.
Kiven kaikkien teosten tekijänpalkkioitten yhteissumma nousee korkeintaan noin 1 800 markkaan, Runebergille koottiin pelkästään kansallislahjana vuoden 1857 aikana 72 000 markkaa.

1872

Karkurien ruotsinkielinen mukaelma Flyktingarne esitetään Helsingin Uudessa teatterissa (Elmana Lotten Dorch, Tykona August Lindberg).

1873

Kivi haudataan 4.1. Tuusulan kirkkomaalle. Etupäässä Pohjalaiseen osakuntaan kuuluvien ystävien toimesta järjestetään tavallista juhlavammat hautajaiset.
Huhtikuussa Seitsemän veljestä tulee kirjakauppoihin (Cygnaeuksen ja Snellmanin kirjoittamalla esipuheella varustettuna).
Huhtikuussa Suomalaisen seuran draamallinen osasto esittää Lean ja Margaretan Arkadia-teatterissa. Margareta (nimiosassa Selma Heerman, Anianina Edvard Himberg) esitetään Porissa, Tampereella ja Viipurissa, Kihlaus (Aapelina Oskari Vilho, Eevana Aurora Toikka) Porissa ja Tampereella.

1874

Ahlqvistin kokoelma Säkeniä II ilmestyy, siinä pilkkaruno Kivestä ”Eräs runoilija haudastaan”.
Ida Aalberg esittää Janakkalassa Yö ja päivä -näytelmän Keimon Liisaa.

1875

Yö ja päivä -näytelmän Suomalaisen teatterin ensiesitys Oulussa.
Nummisuutarit sai ensi-iltansa Oulussa 24.9.1875.

1877

21.5. pystytetään Hämäläisen osakunnan toimesta Tuusulan hautausmaalle graniitista veistetty muistopatsas, jossa Seitsemän veljeksen sanat Eerosta: ”Kotomaamme koko kuva, sen ystävälliset äidinkasvot olivat ainiaaksi painuneet hänen sydämensä syvyyteen.”

1878

Seitsemän veljestä ilmestyy B. F. Godenhjelmin supistamana Valittujen teosten II osassa. Kirouksia yms. on karsittu ja Rajamäen rykmentin laulu on jätetty kokonaan pois.

1897–1898

Valituista teoksista otetaan 2. painos.
1800-luvun lopussa Julius Krohn kohottaa Kiven kirjallisuushistoriassaan (Suomalaisen kirjallisuuden vaiheet) kansalliskirjailijaksi.
1900-luvun alussa Kivi-renessanssi, Kivestä Suomen kansalliskirjailija Runebergin rinnalle ja ohi.

Teksti: Irma Perttula
FT Irma Perttula on kirjallisuuden tutkija ja Helsingin yliopiston dosentti.